Aito-ravintolassa on paljon aitoa

Aito-ravintolassa on paljon vetoavaa, mukaan lukien nimi, joka vääntyy ravintolan nettisivuilla moneksi: Aito ruoka, Aito viini, Aito varaus...

Ravintola on toiminut viime kesästä alkaen hienossa töölöläiskorttelissa "väärällä puolella" Museokatua. Tällä paikalla on iät ajat ollut ruokapaikkoja. Kovin paljon aitoa ei ole jäänyt näiden jäljiltä – kaikuvat rapatut seinät ja kammottavat holvikaaret – mutta lumoava laattalattia on taatusti aito ja vie ajatukset muinaiseen ruokabaariin.

Sympaattisen vaatimattomasti rakennettu Aito on jo saanut mainetta kelpo kortteliravintolana.

Hinnoittelu on järkevää ja houkuttelevaa: kaksi ruokalajia 32 euroa ja kolme ruokalajia 38 euroa.

Päivällä on kotiruokalounas yhdeksän euron ja kahden ruokalajin lounasmenu 19 euron hintaan.

Suosiosta kertoo sekin, että keskiviikkoiltana tammikuun lopussa 36-paikkainen ravintola oli täynnä. Suuri ja äänekäs enemmän ulkomaalaisista kuin suomalaisista koostuva seurue istui kaiken keskellä. Nokiasta vai kemikaalivirastosta? Emme pystyneet päättelemään puheista.

Yrittäjien innostus on edelleen aitoa, ja palvelu ja ajoitus kiitettävän sujuvaa.

Aito jaksaa uusia ruokalistaa tiheään, 4–6 viikon välein. Tämänkertainen ei ollut kaikkein onnistunein, parempaakin on täällä nähty ja syöty.

"Kaikki on hyvää", tarjoilijaneiti heläytti, kun kysyimme, mikä nyt olisi suositeltavaa. Se on vastaus, jota ei halua kuulla.

Blinejä oli tietysti tähän aikaan vuodesta, mutta niiden lisäksi pääruuissa tarjottiin "Kvinoan siemen pihvi" – oikeinkirjoitus ei kuulu tämän paikan vahvuuksiin –, rautua ja muikkua, grillattua strutsia ja pippuripihvi.

Jos ei vegeannos tai strutsi houkutellut, valinnat jäivät siis pakosta kalaan ja pihviin.

Alkuruokina oli tarjolla juustokohokasta, madekeittoa ja palvattua peuraa. Peuraa olisi ollut yhtenä blinien lisäkkeenä, hyvä.

Kohokas oli sellaista kuin pitää: ruokailija odotti sitä eikä päinvastoin. Hyvin se tutisikin koholla, mutta ei jäänyt mieleen. Savujuusto ja parmesaani toki maistuivat. Saatteena oli marinoitua kesäkurpitsaa ja munakoisoa. Madekeitto oli klassista, siis maukasta, mutta siitä jäi mieleen ohessa tuotu mainio perunarieska. Muutkin leivät leivotaan täällä itse.

Saimaan viljellyssä raudussa ja Pielisen pienissä paistetuissa muikuissa oli mukavasti särmää, ja perunamuusi oli erinomaista. Mutta talon omaksi mainostettu pippuripihvi oli auttamatta hieman jänteistä. Valkosipuliperunat saattelivat sitä.

Aidon toinen omistaja, salivastaava Tuomas Serkamo, on viininiilo, jonka innostuneita suosituksia on kummallakin kerralla kuunnellut ilokseen. Keittiössä on toinen omistaja, Kimmo Ylisuvanto.

Jälkiruoka, lakritsijuurella maustettu pannacotta ja veriappelsiinivaahto, oli täysosuma. Toinen ruokailija maistoi kolme nokaretta kotimaisten pienjuustoloiden tuotteita ja oli tyytyväinen. Suklaafondant ja vadelmasorbetti olisi sekin houkutellut.

Kaiken kaikkiaan Aito ilahduttaa, mutta jättää vielä paljon toivomisen varaa. Jos puolikkaat pisteet olisivat käytössä, sen lisäisi mielellään arvosanaan.

Kriitikon tähdet: 3/5

Ravintola Aito, Museokatu 29, puh. 09 4544 303, www.ravintola-aito.fi. Avoinna ti–pe 11–14.30 ja 17–23.

Muualla HS.fi:ssä:

Helsingin Sanomat | hs.online@hs.fi