Eeron keittiössä saa sunnuntailounasta

Ravintolassa kaikessa rauhassa nautittu sunnuntailounas on länsimaisen porvarillisen elämänmuodon instituutio, joka Suomessa on käynyt sangen harvinaiseksi. Se on harvinainen ainakin siitä syystä, ettei moni ravintoloitsija jaksa maksaa työehtosopimuksen mukaisia sunnuntaityön korotuksia, kaksinkertaista tuntipalkkaa.

Kysyntää sunnuntailounaalle riittäisi päätellen siitä, miten suosittuja muutamat harvat avoinna olevat ravintolat näyttivät viime sunnuntaina olevan – tosin isänpäivä saattoi olla poikkeus.

Vuorimiehenkadun Eeron keittiö on auki sunnuntaina ja vastaavasti kiinni maanantaina ja tiistaina.

Eeron keittiöstä on levinnyt tieto tehokkaimmalla mahdollisella tavalla: puskaradion kautta.

Lähikorttelien asukkaat ovat löytäneet sinne tiensä jo pitkään, kertoi tarjoilija, joka ei ollut keittiömestari Eero Niemelä itse eikä kumpikaan hänen pojistaan, jotka ravintolaa pyörittävät.

Ravintolan kotisivu ei kerro Niemelän vaikuttavaa työuraa, johon kuuluvat pesti Ranskan suurlähetystössä 1980–86 ja Suomen presidentinlinnassa 1993–96.

Kesäisin Eeron keittiö on kiinni, koska Niemelä keitraa vanhoja purjelaivoja Astridia, Ingridiä ja Svanhildia.

24-paikkaisen ravintolan miljöö voisi olla mistä tahansa Keski-Euroopasta, vaikka Ranskasta.

Juuri noin, tuli mieleen monesta yksityiskohdasta, esimerkiksi kuparipannukokoelmasta katonrajassa.

Viikonloppulista on lyhyehkö ja puhutteleva. Kaksi alkuruokaa, kuusi pääruokaa, muun muassa siikaa, ankkaa, maksaa, pihviä. Kaksi jälkiruokaa. A-oikeudet, viiniä myös pieniä ja isoja laseja.

Toinen alkuruoka, graavattu punajuurilohi lohenmädin kera (6,50 e), oli kuulemma juuri sellaista kuin pitää. Tarkoittaen tuoretta ja harkittua.

Minun alkukeitossani oli vähän jos ollenkaan kermaa, mutta runsaasti herkkutatteja, joiden makua jäi viime kesänä kaipaamaan. Muheva keitto oli gratinoitu leivällä ja juustolla (6 e). Leipäkorin vaalea leipä oli itse leivottua.

Tuntikausia haudutettu porsaanpotka ja hapankaali (14,50 e) saivat paljon matkustavan vieraan nostalgiseksi. Oli muistumaa Viron maalaisruuasta ja tietysti Strasbourgin choucroutesta.

Minun siikatournedokseni (21,50 e) ei ollut paras mahdollinen. Siikamureke oli kietaistu kalakaistaleeseen, hyvä niin. Mutta lautasella taistelivat monet maut, savustettu siianmäti, pavut ja pinjansiemenet.

Jälkiruokamme eivät jääneet paljon täydellisestä. Brie-päärynäpaistoksen (6,50 e) päärynät olivat al dente, eikä juustoa ollut päästetty venyväksi. Omenatorttu ja kardemummaparfait (6 e) oli kuvaamattoman hyvää.

Eeron keittiön lounas vaihtuu viikoittain, joskus sävelletään päivän tilanteen mukaan. Hinnat ovat vähän yli lounassetelin. Usein on listalla paistettuja silakoita tai muikkuja, melkein joka viikko on paistettua maksaa.

Sitaatti Eeron keittiön sivuilta: "Ruokafilosofiamme voisi kiteyttää: huolellisesti valmistettu keitinperuna on myös gastronomiaa."

Hassu juttu, mutta jos lounaassamme jotakin huomautettavaa oli, niin keitetyt perunat, jotka eivät olleet maukkaimpia mahdollisia tähän tarkoitukseen.

Kriitikon tähdet: 4/5.

Eeron keittiö, Vuorimiehenkatu 18, puh. 040 544 4562, www.eeronkeittio.fi. Avoinna ke–pe klo 12–19, la–su 12–19.

Muualla HS.fi:ssä:

Helsingin Sanomat | hs.online@hs.fi