Elviira osaa ja uskaltaa

Helsingissä on nyt enemmän laadukkaita ravintoloita kuin koskaan aikaisemmin.

Kiitos tästä kuuluu lahjakkaille nuorilla kokeille, jotka toteuttivat 2000-luvun nousukauden aikana haaveensa ja perustivat oman ravintolan.

Laadukkaita tulokkaita ovat olleet muun muassa Ateljé Finne, Carma, Demo, Grotesk, Juuri, Kuurna, Olo ja Postres.

Jokainen niistä on suhdanneherkkä ravintola, sillä ne eivät elä pitkään ilman työnantajansa luottokorttia käyttäviä asiakkaita.

Voikin olla, että jos yritysten säästökuurit jatkuvat kauan, kaikille ei enää riitä asiakkaita.

Parhaassa asemassa ovat nyt ne, jotka pitävät hintojen ja laadun suhteen hyvänä, sekä ne, joilla on jo vakiintunut asema.

Johannes Berlinin ja Patrik Lindströmin viime elokuussa perustama Elviira on siis joutunut heti ensi metreillään kohtaamaan julman maailman.

Entisen Grilli Elviiran (ja Slussenin) tiloissa toimivan tulokkaan taistelua ei helpota se, että se sijaitsee Punavuoressa. Siis hiukan syrjässä keskustasta.

Olisi sääli, jos vaikeat ajat nujertaisivat Elviiran. Se on erittäin lupaava ravintola, jossa saa taitoruokaa halvemmalla kuin useimmista saman kategorian ravintoloista.

Joulukuussa ravintola oli täynnä, mutta tammikuun testikerroilla ei hyvältä näyttänyt. Viime viikolla olin keskipäivän aikaan jopa ravintolan ainoa mutta myös hyvin onnellinen asiakas. Ruoka oli loistavaa.

Juuripersiljakeitossa oli hivelevä omenainen happamanmakea maku. Viehko yrttiöljy ja katkaravut loivat keittoon perspektiiviä ja vaihtelevuutta. Täysi kymppi.

Sitä oli myös turkkilaiseen kofta-tyyliin tehty karitsa. Kuohkeaksi jätetyssä jauhelihapötkylöissä karitsan makua tukivat kumina ja jogurtti. Kivan vivahteen toi myös paahteisen makuinen paprikasta tehty tiivis pyree.

Lounas on hinnoiteltu niin, että yksi ateria maksaa 13 euroa, kaksi 19 euroa ja kolme 24 euroa. Ei siis mikään joka päivän lounaskuppila, mutta tasoon nähden hinnat ovat kohdallaan – ainakin normaaliruokaiselle.

Nälkäisen suursyömärin yksi pääruoka voi kyllä jättää nälkäiseksi.

Illallisella on tarjolla kolme eri alkupalaa, pääruokaa ja jälkiruokaa, joista voi valita 40 euron hintaisen kolmen aterian menun.

Mahdollisuus on valita myös useista ruokalajeista koottu 58 euron maistelumenu, jossa vain osa ruuista on illallislistalta. Ruokalistat vaihdetaan pari kertaa kuukaudessa.

Myös testi-illallisella asiakkaita oli vähän. Ikävä juttu, sillä ruoka oli jälleen kekseliästä, mutta ennen kaikkea maittavaa.

Harmoninen mutta rohkea munakoisokeitto innosti vieraani ja minut vuolaaseen kehuun. Makukokemusta oli syvennetty chorizo-makkaralla ja paprikalla, jotka toivat lempeään munakoisoon terävyyttä, happamuutta ja savumaisuutta.

Alkupalani ei ollut samaa tasoa. Matalalla lämmöllä hitaasti haudutettu lohi oli miellyttävän lötöistä, mutta kokonaisuuden kannalta maku oli liian vaimea.

Ateriaa hallitsi liikaa sinänsä hyvä mm. papaijasta tehty thai-salaatti, joka oli maustettu kalakastikkeella, limellä ja sokerilla.

Pääruuista ei löytynyt motkottamista.

Vieraani tilaama rapeaksi paistettu kuha maistui tuoreelta. Kastike ja raviolit pistivät pohtimaan, mistä ne olivat tehty. Erottuvia makuja olivat ainakin, peruna, sahrami, kardemumma ja appelsiini.

Minun karitsaani hallitsivat rosmariini, sitruuna ja kaali, kaikki klassisia lampaan ystäviä.

Karitsanpotkan palasista prässätty pötkylä oli muhea, osin varmaankin sidosaineena käytetyn jauhelihan takia.

Punaviinirosmariinikastike oli syvää ja töpäkkää, kuten maltillisen määriä tarjoiltavien kastikkeiden pitääkin.

Lautaselta löytyi myös kaikkea muuta jännää: sopivan raa’aksi jätettyjä punakaalin suikaleita ja kiinteitä portobello-herkkusieniä sekä porkkanasta tehtyä pyreetä.

Jälkiruokien taso oli vaihteleva. Mustaherukkamoussessa oli vahva kesän maku, ja maitosuklaamousse oli ihan yhtä hyvää kuin monet tummista suklaista tehdyt mousset.

Kuorrutettu banaani sen sijaan oli turhan tönkkö ja rasvainen kokemus.

Elviiran sisustus on lähes sama kuin paikalla aikaisemmin sijainneen Slussenin. Siis perinnebaarimainen.

Taustalla soivat testikerroilla jazz, soul ja latinomusiikki. Paikan tunnelma on kaikin puolin miellyttävä.

Teemu Luukka

Kriitikon tähdet: 4/5.

Elviira, Punavuorenkatu 3, puhelin (050) 554 4050, www.ravintolaelviiira.fi, avoinna: ti–pe klo 11.30–14 ja 17–24, la klo 11.30–14 ja 17–24.

Muualla HS.fi:ssä:

Helsingin Sanomat | hs.online@hs.fi