Farangissa on tunnelma kateissa

Mikä tekee hyvän ravintolan?

Tietenkin ruoka. Sitten palvelu. Ja miljöö.

Mukaan kuuluu myös paikan henki, ja siinä uusi Farang jättää paljon toivomisen varaa.

Parasta on ruoka, enimmäkseen hienoja, kiehtovia ja kekseliäitä makuja. Sille ja vain sille annetaan pisteet. Ruoka ei ole puhdasoppisen kaakkoisaasialaista, vaikka Tomi Björck ja Matti Wikberg kertovat tutkineensa tätä maailmankolkkaa viisi vuotta. Molemmilla on vaikuttava ravintolatausta – muun muassa Chez Dominique Helsingissä.

Farang tarkoittaa Kaakkois-Aasian pidginenglanniksi muukalaista, foreigner. Täällä siis farangit kokkaavat toisille farangeille.

Ravintoloitsijoiden opintomatkoilta on tarttunut esimerkiksi keveys, joka puhutteli isohkoissakin annoksissa.

Pehmeäkuorista rapua ei ihan joka päivä täällä saa. Vaikuttava otus, joka tosiaan syödään kokonaan, oli tuotu tänne Thaimaasta. Friteerattuja rapuja saatellut salaatti oli lähes täysosuma ja hyvin lähellä alkuperäistä vietnamilaista (22 e). Vihreän curryn (21 e) olisi voinut saada jossakin Hel-singin thaipaikassakin.

Samantyyppinen salaatti teki lounaalla lohiannoksen. Lohi sinänsä oli jäänyt mauttomaksi, mutta salaatti hyvitti. Tuntemattomat kasvissuikaleet osoittautuivat banaaninkukiksi.

Lohiannos oli kylmä, vietnamilaistyyppiseksi mainostettu härkä taas lämmintä. Vaikka Kaakkois-Aasiassa onkin tapana tuoda kippo poikineen samanaikaisesti, näitä kahta ruokaa ei millään voinut yhdistää, ja härkä jäähtyi. Jälkiruuaksi vielä tummaa ma-keaa riisiä, banaanivanukasta ja eksoottisia hedelmiä.

Tämä oli liikelounas, jossa kaksi ruokalajia maksaa 19 e ja kolme 25 e. Halvempi lounas (12,50–16,50 e) vaihtuu päivittäin.

Jasmiiniriisi oli kummallakin käynnillä prikulleen sellaista kuin pitää. Läpikäyvänä piirteenä ruuissa on makeus, joka lähtee palmusokerista – sitäkin Farang käyttää monenlaista.

Maistellut ruuat olivat niin hienoja, että tuntuu jopa rienaavalta todeta, että Farangin konsepti on lähellä brittiläistä Wagamama-ketjua, joka tarjoaa fuusioaasialaista ruokaa 16 maassa.

Sitten kääntöpuoliin. Lauantai-iltana taustalla soi hornamainen aasiapoppi. Paljon mukavampi ääni oli baaritiskin takaa kuuluva ravistelu: baari satsaa sekoitettuihin juomiin.

Elokuussa avatussa ravintolassa on ollut täyttä. Niin täyttä, että henkilökunnalla on varaa koppavuuteen ja asiakkaan yli huuteluun. Ensimmäisellä käynnillä joutui ensin anelemaan pöytää ja seuraavaksi ruokalistaa. Toisella käynnillä ei muistettu kysyä juomatoivomuksia, mutta sujuihan ateria vedenkin varassa.

Mikä olisi paikan henki? Tällä paikalla toimi iät ajat Taidehallin ravintola ja klubi, lukemattomien taidetapahtumien jatke. Kun ihana Hilding Ekelundin piirtämä rakennus nyt peruskorjattiin, ravintola näyttää jääneen jotenkin tuuliajolle. Art leaves kapakka?

Sisustuksesta tunnistaa entiset pallolamput, mutta muuten paikka näyttää oudolta. Klubihuoneen puolella kaikuu sietämättömästi, eikä bisneslounaan pukumiesten pölinä sitä paranna.

Sunnuntaisin, jolloin näyttelyissä käydään eniten, auki on vain kahvila. Suolaiset tarjottavat, savulohibaageli ja tonnikalafocaccia, olivat loppuiltapäivästä jo loppu. Kävijä joutui syömään pikkuleivoksia (6 e), todellisia oman kondiittorin taidonnäytteitä. Latte oli mallikelpoista.

Farang tarjoaa baariin "Street Foodia", eksoottisia suupaloja. Annoksia mainostetaan jaettaviksi, mutta eri asia on, haluaako taidenäyttelyjen yleisö tällaista.

Kriitikon tähdet: 4/5.

Farang, Ainonkatu 3, avoinna: ti–to 11–24, pe–la 11–02. Kahvila sunnuntaisin 11–17. Puh. 09 454 4212, www.farang.fi

Muualla HS.fi:ssä:

Helsingin Sanomat | hs.online@hs.fi