Jing Cheng on poikkeava kiinalaisravintola

Helsingin kiinalaisissa ravintoloissa ei usein edes yritetä tehdä kunnianhimoista ruokaa. Poikkeuksia toki löytyy, kuten Etu-Töölössä vuodesta 1995 lähtien toiminut Jing Cheng, jonka omistaa Kiinan suurlähetystössä kokkina työskennellyt Wu Jie-Rong.

Tässä jo tuhnuiseksi rupsahtaneessa ravintolassa olen syönyt muun muassa öljyssä kypsennettyä kuhaa, paksukuorisia jiaozi-nyyttejä, kylmää keitettyä kanaa ja salaatteja, jotka ovat olleet Kiinan-ruokakokemusteni parhaimmistoa.

Kaikki nuo ruuat olen tosin nauttinut tilaisuuksissa, joihin ruoka oli tilattu etukäteen ja osin perusmenun ulkopuolelta.

Tällä kertaa testaamme, millainen tämän lähinnä pohjoiskiinalaista keittiötä edustavan ravintolan taso on arkena.

Vieraakseni kutsuin kaksi vuosikausia Kiinassa asunutta nykyistä helsinkiläistä. Testikerroillamme jaoimme ruuat, kuten kiinalaisilla on tapana.

Alku oli pettymys, sillä lounastarjouksesta poimittu kanamaissikeitto (listalla 4 euroa, lounaalla osa 7,20–8,40 euron kokonaisuutta) oli hyvin suurustettu ja maustettu, mutta tavanomaistakin tavanomaisempi.

Wonton-keitto (4,50 e) sen sijaan oli tyylikäs: rikas liemi oli tehty itse kananluista, ja vihannekset olivat säilyneet kuumuudessa terhakkaina. Ohutkuoriset jauhelihanyytit maistuivat juuri tehdyiltä.

Soijapaputahnaa sichuanilaiseen tapaan (12,50 e) sai Kiinan-tuntijan myhäilemään tyytyväisenä.

Annoksessa oli sopivasti tulisuutta, ja pehmeä tofu oli imenyt itseensä kastikkeesta makeutta ja suolaisuutta sopivasti. Herkkua olivat myös ateriasta löytyneet muheviksi liotetut kiinalaiset sienikuutiot.

Pähkinäinen kung po (10,80 e) on kuuluisimpia kiinalaisia ruokalajeja, mutta tällä kertaa pöytään saapunut versio oli vieraani mukaan vain "hyvä länsiversio".

Ulkonäkö (johon kiinalaiset usein panostavat) oli värikäs ja kauniin kiiltävä, mutta kastike maistui liiaksi tympeältä tummalta peruskastikkeelta, aivan kuin lihasta olisi kypsentäessä lurahtanut nesteet ulos.

Myöhemmin saimmekin sitten ruokaa, joka laittoi kolmetoista vuotta Kiinassa asuneen vieraani toteamaan: "Paljon parempi kuin etukäteen odotin".

Erityisen herkälle mielelle hänet viritti kiinankaalilisuke. Olin hänen tilauksestaan hämmentynyt, mutta chilillä, viinietikalla ja sokerilla maustettu ja nopeasti wokattu kiinankaali oli yksinkertainen, mutta viettelevä ruoka.

"Tämä on neljän tai viiden tähden versio", vieraani totesi ja muisteli, kuinka elintärkeä ruoka uuden sadon kiinankaali hänelle ja muille köyhille pekingiläisille 1980-luvulla oli.

Lisäpisteitä ravintola saa myös siitä, ettei se syöttänyt meille yhtäkään pikkumaissintähkää.

Myös lammas Pekingin tapaan (13,80 e) sai vieraani onnelliseksi. Mureat lihasuikaleet makailivat tasapainoisessa makeahkossa ja hiukan seesamille vivahtavassa liemessä, joka oli maustettu hoisinkastikeella.

Kasvikset olivat jälleen taitavasti valmistettuja, tuoreita ja rapeita. "Tässä ei ole hävitetty mausteilla tai liialla valmistamisella raaka-aineiden omaa makua", vieraani sanoi.

Härkä mustapapukastikkeessa poikkesi edukseen usein niin tunkkaisista mustapapusössöistä. Purkista otetut mustapavut oli jätetty kiinteiksi, ja ne toivat kastikkeeseen makeanhappaman maanläheisen maun. Näin myös vihanneksien ominaismaku tuli esille, kun niiden maittavuutta ei ollut tukahdutettu mutaiseksi laavaksi hajonneella mustapapuvyöryllä.

Jälkiruuat jätimme väliin. Kiinalaisten ravintoloissa on mielestäni ylipäätään liian suuret annokset. Ravintolat voisivat tarjota pienempiä annoksia alhaisemmalla hinnalla. Silloin olisi helpompi tilata kiinalaiseen tapaan enemmän erilaisia ruokia.

Olen käynyt usein ennenkin Jing Chengissä lounaalla – joskin siitä on aikaa – ja muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta lähes aina ateriat ovat olleet taiten tehtyjä.

Helsingin kiinalaisten arkisarjassa Jing Cheng ponnisti tällä kertaa nipin napin neljään tähteen.

Teemu Luukka

Kriitikon tähdet: 4/5.

Jing Cheng, Eteläinen Hesperiankatu 6 A, puhelin: (09) 442 189, avoinna: Ma–pe 11–22, la–su 12–22.

Muualla HS.fi:ssä:

Helsingin Sanomat | hs.online@hs.fi