Juureva Juuri

Juuri nimettiin äskettäin vuoden ravintolaksi, paljon onnea.

Onnea tarvitaan: kaksikymmentä ravintolaa on tunnustuksen Suomen gastronomien seuralta 25 vuodessa saanut, ja kahdeksan näistä on lopettanut, jotkin pian merkkivuotensa jälkeen. Viimeisimmät OLO, Postres, Savoy ja Demo sentään voivat hyvin.

Juuri on sinnitellyt viisi ja puoli vuotta samalla junttikonseptilla. Trendit ovat tulleet perässä: lähiruoka ja uusyksinkertaisuus.

Juurilaiset Ilja Björs ja Jarkko Myllymäki ovat metsästäneet raaka-aineita pitkin maata ja luoneet vaikuttavat kontaktit.

Ravintolan varsinainen tavaramerkki ovat olleet sapakset, Juuren omaperäinen väännös tapaksista. Pikkuannokset ovat hyviä ja koeteltuja, suuri osa niistä on tuttuja jo Juuren alkuajoilta, kuten jokiraputäytteinen kaalikääryle.

Fiilistelyä on: olkien päällä kypsennettyä mäkimeirami-munajuustoa. Olkia ei sentään tuotu pöytään, mutta mukavan kiinteäksi juusto oli saatu. Tai pinta-savustettua villiporonsydäntä ja sorbushyytelöä, siis pihlajanmarjalikööristä. Tarhaporonsydän onkin vielä syömättä.

"Riistaworsmakissa" häiritsi oikeinkirjoitus ja outo makeus, mutta sitä saatteli mainio hapanleipäsmetana. Miellyimme varsinkin grillattuihin mustajuuriin ja ruusumarjahillokkeeseen.

Hintaa pikkuannoksilla on 4,50 e. Vähän viimeistelyä ja estetiikkaa, niin ne olisivat tähtiluokkaa.

Pääruuat olivatkin hasardia. Vieraani oli tyytyväinen tattiöljyssä paistettuun luomukaritsankotlettiin – pieneksi pilkotusta tai jauhetusta lihasta –, ankanmaksaterriiniin, juuripersilja-perunavoihin (hieno yhdistelmä) ja savuluukastikkeeseen (muhevaa). Kekseliäs ja kaunis annos, joka tosin alkoi luhistua terriinin sulaessa lihan päällä. Sen kanssa syrahia.

Minun pääruokani oli Myrskylän rautua (siis Myrskylässä viljeltyä, kuivahkoksi paistettua), karamellimallaskastiketta (ylimakeaa), rosmariini-kasvisvarras (ei al dente vaan lähes raaka) ja erikseen tarjottu uunissa paahdettu palsternakkasose. Sen kanssa rieslingiä,

Pääruuilla on hintaa 24,50 e. Tarjolla olisi ollut myös siikaa ja uskaliaasti hevosen sisäfileetä. Uskaliaasti sikäli, että sen tilaaminen olisi vaikkapa briteille vaikeaa.

Jälkiruokamme (7,50 e) jättivät paljon toivomista. Karpalovaahdon saattelemassa omena-kaarnikkapiirakassa maistui suorastaan säilytysongelma. Eriskummallinen kutunrahkalla maustettu uunijäätelö ja mustikkamarenki olivat olleet jo kauan poissa uunista.

Turistit ovat löytäneet Juuren. Ruotsin lehdet ovat kohkanneet siitä kauan. Hyvä niin.

Viime sunnuntaina alkuillasta oli taas täyttä. Asiakkaina oli paljon nuoria, sen näköisiä että voisivat yhtä hyvin syödä pizzaa tai pastaa. Mutta täällä he pistelivät poskeensa muikkuja ja kyyttönautaa, lepuskaa ja kropsua.

Mikähän siinä muuten on, ettei suomalainen ravintola osaa suhtautua yllättävään suosioon?

48-paikkaisessa vuoden ravintolassa on ymmärrettävästi täyttä. Sen voi kuitenkin ilmoittaa asiakkaalle monella tavalla. Nyt tehtiin selväksi, että pöydän saaminen on suuri onni, jota pitää anella.

Eikä varauskirjaa vartioiva neiti päästänyt lähes tyhjään ravintolaan maistelemaan kahta sapasta arkipäivänä puoli kuudelta, vaikka suurin osa ruokailijoista saapuisi vasta seitsemältä ja odottamaton asiakas olisi korjannut luunsa siihen mennessä. Pikkupaloja ei tarjoilla baaritiskille, toisin kuin tapaksia maailmalla.

Kriitikon tähdet: 3/5

Juuri, Korkeavuorenkatu 27, puh. 09 635 732, www.juuri.fi. Avoinna ma–pe 11–14 (lounas) ja 16–22, la 12–22, su 16–22.

Muualla HS.fi:ssä:

Helsingin Sanomat | hs.online@hs.fi