Lentokentän My City Helsinki on kaoottinen

Oli vanhan vuoden viimeistä edellinen päivä ja lentoasemalla tietysti ruuhkaa.

Mutta eihän ravintolakokemuksen olisi sen takia pitänyt olla kaoottinen ja suttuinen?

Sitä se kuitenkin oli Helsinki-Vantaan 400-paikkaisessa My City Helsingissä. Tämä ravintolamaailma sijaitsee lähtökerroksen perimmäisessä nurkassa, niin kaukana lähtöselvityksistä, että kävelyetäisyydetkin kerrotaan minuuteissa.

Tarkoitus on kai esitellä, mitä kaukomatkailija menetti, kun ei välilaskun aikana ehtinyt poiketa Helsingissä. Luen esitteestä, että "Marimekon kädenjälki näkyy tekstiileissä ja kahvi nautitaan Muumi-mukeista... Taustalla tunnelmaa luo Dj Slow'n Helsingistä inspiraationsa saanut musiikki. Perheen pienimmät viihtyvät Muumi Kids' Cornerissa."

Mahdollisesti, mutta nämä hienoudet eivät päässeet esiin hehtaarihallissa.

Maailmalla on kauan ollut suosiossa "pre flight dining".

Nyt, kymmenen tunnin lentoa Tokioon odotellessa, kuohuviinipaukku ja pikkupurtava tuntuivat tosiaan olevan paikallaan.

Mutta missä olin kokenut tämän tunnelman aikaisemmin?

Todellakin, Ikeassa. Jopa tarjottimet viedään itse hyllykköön. Henkilökuntaa ei ollut sen vertaa, että hyllykön tarjottimilta törkeästi tursuavat ruuanjätteet olisi korjattu pois edes lattialta.

Itsepalvelu on viety niin pitkälle, että kassalla asiakkaalle annetaan käteen hakulaite, jonka päästellessä ääniä ja vilkkuessa punaista annos käydään itse hakemassa. Ihan kuin ABC:llä.

Eri tiskeiltä löytyy keittoja ja salaatteja. Ja pastaa – Pasta Nonna lihapullineen vetoaa jenkkimakuun. Toisaalla oli burgereita ja pizzaa. Ja pakattua sushia.

"Erikoisuuksien" joukosta löytyi ruokaseuralle vorschmackia hintaan 17,50 e. Siinä ei kuulemma maistunut silli lainkaan, vain lampaanliha. Mukana oli perunagratiinia.

Minä söin kelvollista caesar-salaattia."Seessar", kassaneiti korjasi ääntämystä.

Helsinki-Vantaan satsaus ruokaan on kuulostanut hyvältä. Ruokapaikkoja ja juottoloita on tusinan verran. Esimerkiksi laadukas viinibaari pikkusyötävineen on saanut ystäviä. Coffee Spoon lähtöaulassa kaksi on tuoreine ja raikkaine tarjouksineen varma valinta. Mutta My City Helsinki ei tällaisena houkuttele.

Kannatti silti nauttia tämäkin ateria. Vielä kurjempaa nimittäin odotti yläilmoissa. Finnairin turistiluokassa pääruoka näytti keltaiselta Wettex-tiskirätiltä ja maistuikin siltä. Lasagnea se kai oli. Vaihtoehto oli epämääräisesti aasialaisittain maustettua härkää. Olisi pitänyt ottaa omat eväät – sitäkin tapahtuu.

Lento venyi, koska ensin istuttiin puolitoista tuntia koneessa odottamassa lähtöä – ja sitä, että matkatavarat ehtisivät mukaan. Odotellessa luin Via Helsinki -ilmaislehdestä kehuja "maailman parhaasta matkatavaroiden käsittelijästä", siis tästä italialaisten lakkojen riivaamasta lentokentästä.

Paluumatka Tokio–Helsinki sujui bisnesluokassa. Kuulostaa paremmalta kuin oli. Kadehtia kannattaa vain tuoleja ja tiloja. Ruokapuoli jätti hämmästyttävän paljon toivomista. Ihmeellistä kuitenkin, miten posliiniastiat vaikuttavat. Mitätön tomaattikeitto maistui ihan siedettävältä. "Kauden salaatti" sen sijaan oli raikasta ja tuoretta.

"Kauden japanilaiset alkupalat" olivat sushia ja pakostakin seisoneita. Sellaisia ei kannattaisi tarjota sushiensa tuoreudesta tarkoille japanilaisille. Pääruokia oli valittavana kolme: grillattua piikkimakrillia, paistettua broilerin rintafileetä ja härkää.

Kala oli ylikypsää, eikä olisi uskonut, että se oli käynyt grillissä, koska nahka oli niljakkaan pehmeää. Riisin höyrytyskin oli epäonnistunut. Vielä ennen Helsinkiä ehdittiin nauttia "kevyt ateria". Vaihtoehtoina olivat pinaattiraviolit ja tattirisotto. Kumpikin oli lähes tunnistamatonta. Hedelmät olivat sentään tuoreita.

Finskin viinit ovat bisnesluokassa tunnetusti hyvin valittuja. Mutta viinien ja ilmaisen samppanjan lipittäminen itä–länsi-lennoilla on varma tapa saada paitsi kankkunen, myös jet lag.

My City Helsinki (Helsinki–Vantaan lentoasema, portti 36) avoinna ma–su klo 6–24, keittiö avoinna 11–22.30.

Muualla HS.fi:ssä:

Helsingin Sanomat | hs.online@hs.fi