Luomon lautasella tapahtuu

Kun Luomo viime kesän kynnyksellä avattiin entisen Safkan paikalle, se vei ajatukset jonnekin maatilatorille. Toiseksi tuli mieleen sanaleikki: l'uomo on italiaa ja tarkoittaa miestä.

Miehet Luomon takana ovat Mika Mattila ja Jouni Toivanen. Molemmilla edellinen työpaikka oli Chez Dominique.

Luomua he eivät millään tavoin korosta tarjonnassa. Raaka-aineet ovat moitteettomia, ja niitä on käytetty juuri niin kuin pitää: hyvänmakuiseen ja laadukkaaseen ruokaan. Luomo tarjoaa paljon pieniä annoksia, piperrystä, voisi sanoa. Mutta tekijöillä on ollut selvästi hauskaa väkertäessään näitä läpikotaisin harkittuja pienoismaisemia.

Suosio on jo palkinnut heidät, onhan 30-paikkainen Luomo ollut ilta illan jälkeen täynnä.

Kyllä, sauhu nousee, vaahto kuplii ja hyytelö tutisee joissakin annoksissa, mutta molekyylikeittiön metkuja, pacojetin, vakuumikoneen ja peräprutkun aikaansaannoksia, ei mainosteta ruokailijalle. Raaka-aineet ovat aina tunnistettavissa. Mukana on myös perinteisiä pikkuannoksia.

Luomo vaihtaa ruokalistaa kerran kuussa. Olen syönyt elokuun ja lokakuun listan. Lokakuun lista oli hieman pelkistetympi ja tukevampi kuin elokuussa, hyvä niin. Rajansa hullutuksillakin. Hintaa oli tullut vähän lisää. Nyt maksaa kolme ruokalajia 41 e, viisi 52 e ja seitsemän 63 e. Viinipaketin vastaavat hinnat ovat 29, 49 ja 69 e.

Harkittu viinipaketti jaettiin kahteen pekkaan, ja silti riitti maisteltavaa.

Hinnat ovat suorastaan edullisia ajatellen annoksiin uhrattua ihmistyön määrää ja raaka-aineiden kustannuksia.

Keittiön tervehdys oli suoraan metsästä: muurahaiskeko oli savunmakuista tonnikalaa, joka oli kieritetty jossakin kuusenhavujen näköisessä.

Kampasimpukoissa satay oli tietenkin maapähkinää, ja kampasimpukoista oli viitsitty vääntää jäätelöä.

Porocarpaccio oli aseteltu syvän lautasen reunalle, jotta maa-artisokka-perunapyree ja lakkaliemi olisivat edukseen. Mukana oli vahvaa tummaa suklaata.

Mantelikala oli merikrottia, mukana oli mantelipurua, manteliöljyä ja kukkakaalisosetta. Coq au vin taas oli hienointa ylikypsää Bressen kanaa, mukana oli sipulia, sieniä ja perunarisottoa.

Väliruoka oli vitsi: Spearmint. Oikeaan hammasharjaan oli väkerretty rakuunahyytelöä.

Enemmän ilahdutti toinen väliruoka: kuumaa mustikkamehua ja kylmää vadelmasosetta taidokkaasti rinnakkain samassa lasissa.

Omenacurry koostui paitsi omenasta ja currysta myös kardemummasorbetista ja anismurusista. Vielä sitrushedelmien saattelemaa mokkasuklaata ja banaania. Huh.

Helpolla eivät Mattila ja Toivanen itseään siis päästä. Vapaapäivänään maanantaina Jouni Toivanen kerää villiyrttejä metsästä: ketunleipää ja saniaisennirkkoja näkyi annoksissa.

Kenelle tämä ilotulitus ja vaikutelmien paljous on tarkoitettu?

"Erittäin helppo menu, jos kääntää ajatuksensa ylösalaisin", tarjoilijaneitonen kuului opastavan asiakkaita.

Ehkä ei ihan niin, mutta nälkäänsä näitä pikkuruisia annoksia ei syö. Eikä kumppanin kanssa ehdi puhua kovin syvällisiä, jos haluaa keskittyä eteen tuodun lautasen tapahtumiin.

Kriitikon tähdet: 4/5

Luomo, Vironkatu 8, puh. 09 135 7287, www.luomo.fi. Avoinna ti–la 18-24.

Muualla HS.fi:ssä:

Helsingin Sanomat | hs.online@hs.fi