Martta osaa sekä mokaa

Marttaliiton elokuussa perustama Ravintola Martta on otettu hyvin vastaan. Lounaalla 90-paikkaisessa ravintolassa on joskus jopa jonoja, ja kehuja kuulee.

Lounaalla Martta tarjoaa kotiruokia, joita ei suomalaiskodeissa enää usein tehdä, kuten lihakeittoa, jauhemaksapihvejä ja haukifileitä.

Pitkät taputukset myös siitä, että monikäyttöinen lipstikka on ravintolan nimikkoyrtti.

Marttaliiton maine kotiruuan puolestapuhujana nostaa odotukset korkealle, ehkä liiankin korkealle.

Testilounaalla otimme erikoistarkkailuun tillilihan (9,50 e) ja borssikeiton (8,50 e).

Molemmat annokset olivat haaleita, mikä on paha moka. Suolaa ja pippuria oli liian vähän, mikä ei olisi iso moka, jos pöydässä olisi ollut suolaa ja pippuria.

Meille 1960- ja 70-luvuilla koulunsa käyneille tilliliha on aina rohkeutta vaativa valinta, mutta nyt tarjolla ei ollut villasukilta haisevan kouluruokalan limasotkua, vaan aivan mainio versio tästä klassikosta. Liha oli ilmeisesti pehmeäksi haudutettua naudanpaistia ja lapaa. Liemi oli juuri sopivan vähän etikkaista.

Borssi oli pettymys. Haudutus oli jäänyt puolitiehen, joten punajuuret olivat jääneet liian rapsakoiksi. Liemestä puuttui kunnon borssin syvyys ja muhkeus.

Salaattipöytä oli parempi kuin keskimäärin lounasravintoloissa, mutta Martalta odotin enemmän kekseliäisyyttä. En ainakaan nyhjääntynyttä amerikansalaattia ja liian makeaan tomaattikastikkeeseen upotettuja kikherneitä. Suosittelen lounaskokille opintomatkaa itään: esimerkiksi lappeenrantalaisen Wolkoff-ravintolan lounassalaattipöydässä tehdään juureksista, linsseistä ja kaaleista halvalla pökerryttävän herkullisia taidonnäytteitä, todellista marttaruokaa.

Tummat leivät Martta osaa tehdä, mutta vaalea leipä oli sitkotonta ja lähes raakaa.

Illallisella vieraani otti alkupalaksi savuporokeiton (9 e). Poro toi keittoon vivahteikkuutta ja hentoa savuisuutta, mutta poro jäi alisteiseksi mainioille yrteille, kuten lipstikalle, mitä en moitteeksi sano. Perunalla jämäköity keitto olisi voinut olla koostumukseltaan tasaisempi, mutta kaiken kaikkiaan annos oli miellyttävä. Minun savusärkisärvimessäni (9 e) oli laadukasta kainuulaisen Villiaromin savusärkeä. Iso oli annos, mutta hyvä.

Pääruuaksi vieraani valitsi ruispaneroituja ahvenfileitä (20 e). Ikävä, että ahvenet olivat tällä kertaa niin pieniä, että fileet olivat peittyä panerointiin, vaikka kuorrutus olikin tehty taiten hyvin ohueksi. Paneroinnissa maistui häivähdys riihiruisjauhojen tuomaa savua. Suolaa oli liikaa. Juuresterriinissä oli nostettu oivallisesti esille etenkin artisokan makeus.

Minun hirveni (23,50 e) oli kääritty rapeaan taikinaan. Hirveä oli kypsennetty viinissä ja mausteissa ilmeisesti liiankin kauan, sillä pienet hirvipalat olivat rutistuneet pinnalta pikkuisen kuiviksi. Jos lihassa olisi ollut himpun verran lisää suolaa, olisivat kypsennyksen aikana imeytyneet maut hypähtäneet reippaammin esille.

Palvelu Martassa oli miellyttävää ja osaavaa, mutta oranssi sisustus on turhan vaisu. Miksi seinillä ei ole vaikkapa värikkäitä ryijyjä ja raanuja? Ainakin läheiset kebab-halpalat uskaltavat laittaa omat kankaansa esille.

Teemu Luukka

Kriitikon tähdet: 3/5

Ravintola Martta, Lapinlahdenkatu 3, puh. 050 5118088, www.ravintolamartta.fi. Avoinna: ma–to 11–22, pe 11–24, la 13–24, su 14–21.

Muualla HS.fi:ssä:

Helsingin Sanomat | hs.online@hs.fi