Mexmex peittoaa texmexin

Ranskalainen keittiö hyväksyttiin taannoin haloon saattelemana Unescon maailman-perintöluetteloon taideaarteiden joukkoon. Vähemmälle huomiolle jäi Meksikon keittiön korottaminen samaan seuraan.

Unescon perusteluissa ylistetään meksikolaisen ruuan kulttuurisia ulottuvuuksia ja ikivanhoja perinteitä, makuja ja värejä. Perustana ovat maissi, pavut ja chilit. Monenlaiset tomaatit, kurpitsat ja avokadot, omat yrtit, kaakao ja vanilja täydentävät. Oman kansanperinteen ja espanjalaisten vaikutteiden yhdistelmä varsinaisesti tekevät Meksikon keittiön.

Se on kaukana meikäläisen marketin texmex-hyllystä, mutta onhan Meksikon ja Texasin liitto tuottanut mainioita ja brutaaleja makuja sekin. Aito meksikolainen ruoka on muuten kovasti huudossa maailmalla.

Helsingissä olemme oppineet iloitsemaan vähästäkin, esimerkiksi pikkuruisesta ruokabaarista Café de Nopal, joka avasi joulun alla. Meksikolainen Manu ja suomalainen Karina ovat asialla, apuun ehtii toisinaan Manun sisar Erika.

Nopalin suosio on alun alkaen ollut suurta. Ovi käy varsinkin lounasaikaan, ja moni joutuu kääntymään kynnykseltä. Paikkoja on vain 20:lle.

Lounaalla tarvittiin aikaa. Jos eivät tuolit loppuneet, niin sitten ruoka. Kun ei lammastäytteisiä tacoja enää riittänyt – sekin selvisi vasta puolen tunnin odottelun jälkeen –, tuotiin odotellessa maissilastuja ja niiden seuraksi sekä vihreistä tomaateista tehtyä että punaista chilisalsaa. Ja viimein vehnäkuorinen piirakka, sope, jonka uumenissa oli muhevaa pintopapumuhennosta, chiliä ja korianteria, 9,80 e. Ei pärjää texmex tälle mexmexille.

Vaikuttavinta oli tapa, jolla pikku kämmeihin suhtauduttiin: aitoa, valloittavaa palvelua, jollaiseen Suomessa ei ole totuttu. Hyvitykseksi tukeva flan, paahtovanukas, ja meksikolaista kahvia.

Illalla tilanne oli paremmin hallussa. Pöytävaraus pelasi. Pyysin mukaan Meksikossa asuneen ystävän. Aitoa oli hänenkin mielestään.

Rekvisiitta on makeaa, alkaen hemaisevista vahakankaista. On pikkukrääsää ja astioissa savea ja muovia. Nopal on kaktus, ja niitähän täällä on muovisina ja kuulemma joskus sopassa. Sitä ei nyt ollut, ei myöskään kehuttua avokadokeittoa tai linssikeittoa. Jätimme herkkusienikeiton väliin.

Mustalla taululla näkyivät tämänkertaiset tarjoukset: Enchiladas Suizas ja Enchiladas en Salsa Roja, 19,90 e. Täytetyt maissiletut oli tässä gratinoitu aivan erimakuisiksi ja -näköisiksi. Suiza tarkoitti sveitsiläistä: emmentalilla oli kuorrutettu broileritäytteiset, vihreän kastikkeen peittämät kääryleet. Punainen kastike saatteli toisenlaisen, ricotan tapaisen valkoisen juuston kuorruttamaa paistosta. Maistui meksikolaiselta.

Oikeuksia ei vielä ole. Jos olisi, mitä juotaisiin? Vieraani ottaisi punaviiniä. Meksikon oluet ovat meilläkin tuttuja, Corona ja Sol. Näillä ilmoilla ne voisi hyvin korvata jollakin tummemmalla ja tukevammalla. Ja tietysti tequilaa.

Café de Nopal (Lönnrotinkatu 9), avoinna ma-pe klo 11-19. P. (040) 355 9033

Muualla HS.fi:ssä:

Helsingin Sanomat | hs.online@hs.fi