Muka makumatkalla

Gaijinissa on innostusta ilmassa, mutta Kaukoidästä haettu tyyli kaipaa aitoutta ja pientä rosoa.

Paikat on varattu "hyvissä ajoin", ja asiakkaita riittää kahteen vuoroon illassa. Pöydät on sullottu niin ahtaasti kuin mahdollista. Uudessa Gaijinissa on menestyksen makua.

Tomi Björck ja Matti Wiberg jatkavat mukaillun aasialaisen ruuan teemaa vastikään "Suomen parhaaksi" äänestetyn Farangin suosion kannustamana. Gaijin ilmoittaa esikuvikseen Japanin, Korean ja Pohjois-Kiinan, siinä missä Farang ammentaa Kaakkois-Aasiasta. Varsinainen oppi on haettu Australiasta, kukoistavan aasialaisen fuusiokeittiön kodista.

Farangissa eksoottisten makujen suosio oli heti niin suurta, että henkilökunnalle tuli asenneongelmia. En ole ainoa asiakas, joka on kokenut, että on jotenkin erityinen onni päästä osalliseksi Farangin palveluista.

Gaijinissa on ainakin ensimmäisinä viikkoina innostusta ilmassa. Salihenkilökunta on nuorta, monet kuulemma suoraan koulusta. Keittiöhenkilökuntaa on käytetty opissa Kaukoidässä.

Kahden käynnin perusteella Gaijinista voi sanoa, että aika hyvä, mutta esikuvakeittiöiden monet parhaat piirteet on hukattu erilaisten mössöjen alle. Farangin tapaan eksotiikalla on hintaa.

Tämä on maailmalla liiankin yleinen ravintolatyyppi, jonka tyylikkyyteen kaipaisi aitoutta ja pientä rosoisuutta. Aivan aitoja makumuistoja on turha hakea, mutta hyviä ja kekseliäitä makuja kyllä löytyy.

Kahdella käyntikerralla aidoimpia olivat dim sumit, eteläkiinalaisen keittiön taidonnäytteet. Pikkuruiseen taikinalevyyn kiedotaan esimerkiksi katkarapuja, possua ja maapähkinöitä. Hintaa on 3 euroa, mutta alkupalan tehtävän nyytti täyttää mainiosti.

Pehmytkuorirapu, 24 e, on täällä saanut pohjoisen höysteen: retikkaa, retiisiä ja omenaa. Mieleen jäi myös erinomainen oheisruoka, vesikrassia, inkivääriä ja valkosipulia, 9 e.

Korealaiselta listalta löytyy bulgogi, 27 e, jota syödessä muistaa taas suomalaisen, joka Soulissa luuli syövänsä buldogia ja ajatteli, että olkoon menneeksi, kun näin kauas on tultu. Bulgogi on lihapata, johon otetaan mitä on, ja se oli täälläkin ihan hyvää.

Toisella kerralla kahden hengen pöytäkuntamme tilasi maistelumenun Roppongi à 59 euroa. Kuudesta pienestä ruuasta ensimmäinen oli suupala: vaaleaa kalaa ja katkarapuja shison, veripeipin, lehdellä. Odottamaton tulinen kastike tuhosi vienot maut.

Dim sumit hyvittivät. Ohuet häränlihan siivut jäivät seesamidressingin alle. Grillattu mustekala oli kerrankin mureaa. Lohi ui omena-dashiliemessä.

Korealaisannos vain härnäsi, kun sen nimi on Kimchi Pot. Karitsa oli mureaa, mutta ärjyn hapatetun kaalin maku vain viipyili annosta peittävässä majoneesissa. Piti tilata erikseen kipollinen kimchiä, 6 e, ja todeta, että talon oma kimchin tekijä on kiintynyt chiliin.

Entä kunnioitettu riisi, Gaijinin harrastaman maailmankolkan aterian kulmakivi? Se oli yhdentekevää, isojyväistä ja kokkareista, vaikka juuri tällä aterialla laadukas riisi olisi ollut tarpeen äkkinäisten tulisten makujen tainnuttamiseksi.

Aasialaiseen ateriaan ei kuulu jälkiruoka, eikä tämäkään menu olisi enää kaivannut Geishaa, joka oli tehty tutun namun ainesosista. Annos oli sievä orvokinkukkineen, mutta makeutta oli liikaa.

Moitteita siitä, että näin pitkän menun lautasia tultiin kesken aterian vaihtamaan vain pyynnöstä. Kiitosta sakelistasta, joka asiantuntevan vieraani mukaan osoittaa aitoa harrastusta.

Lyhyelle teelistalle toivoisi krysanteemiteetä, joka sopisi näihin pöperöihin kuin nakutettu.

Tähdet: 3

Gaijin (Bulevardi 6), puh. (09) 6980101. www.gaijin.fi. Avoinna ma 17–24, ti–pe 11.30–24, la 17–2, su 17–24.

Muualla HS.fi:ssä:

Helsingin Sanomat | hs.online@hs.fi