Muru on namu

Fredrikinkadun uuteen rentolaan saa jonottaa viikkoja.

Fredrikinkadulla viime syksynä aloittanut Muru on ravintolafriikkien keskuudessa kuin Linnanmäen uusi vempain, jota kaikki haluavat kokeilla. Ravintolaan pitää jonottaa useita viikkoja.

Muru onkin harvinainen ilmestys Helsingin ravintolamaailmassa kotoisen tunnelmansa takia. Terveen itsetunnon elämänmakuisessa rentolassa omistajat pistävät persoonansa peliin. Sisustuskin on harvinaisen lämmin.

Ruokalistoja ei ole. Päivittäin vaihtuvassa menussa on muutama vaihtoehto, liitutaululla on lueteltu tarjolla olevat bistroklassikot – tosin moniin pöytiin taulun teksteistä ei näe juuri mitään.

Murunkin rentoudella on rajansa. Ensimmäisellä kerralla superkierroksilla kiitänyt tarjoilija ei millään olisi antanut viinilistaa tai kertoa viinien hintoja. Aina välillä pöytäämme laskeuduttuaan hän hoki, että "sano vaan, millaista viiniä sinä haluat, niin minä tuon". Vieraalleni tuli vaivaantunut olo. Hintojen utelu ei taida kuulua murulaiseen rentouteen.

Murussa kaksi ruokalajia maksaa 33 euroa, kolme ilman juustoja 44 euroa ja juustojen kera 48 euroa. Halvin viinipullo maksaa 35 euroa.

Ensimmäisellä testikerralla odotukset olivat ehkä turhan korkealla, sillä ruuat olivat hienoisia pettymyksiä. Esimerkiksi vieraani pienen pienestä merisalaatista sai suorastaan etsiä mereneläviä. Myös maut olivat vaimeita.

Sir Lintsin paté sen sijaan oli ylvästä ruokaa. Siinä erottuivat miellyttävästi lammas, kateenkorva ja pistaasipähkinä. Pateen rasvaisuutta tasapainottivat mustat torvisienet, joiden hieno ominaismaku oli tosin häivytetty liikaan makeuteen ja etikkaisuuteen.

Vieraani pääruoka oli marmoripihvi, jossa liha oli jätetty sisältä hyvin raa'aksi, mistä vieraani oli tyytyväinen (haluttua kypsyysastetta tarjoilija ei kysynyt). Puikulaperunasose oli lirua, joten se sekoittui oitis herkullisen lihaisen punaviinikastikkeen kanssa, ja lopputulos oli omituinen perunaviinikastike.

Bouillabaisse-kalakeiton liemi on usein muhennusmaista, mutta nyt liemi oli yksinkertaisesti liian paksua – ja pääruuaksi sitä oli todella vähän. Se vähä, mikä lautaselta löytyi, oli selkeiden makujen juhlaa.

Jälkiruuaksi otimme fondant-suklaaleivoksen, jossa sisus oli lorahtanut pitkin lautasta. Nautimme siis jälkiruuaksi suklaakeittoa.

Toisella testikerralla odotukset eivät enää olleet korkealla, mutta kokemus oli kaikin puolin miellyttävämpi.

Vieraani alkupalarisotossa maistui monivivahteinen, coq au vin -tyyppinen täyteläinen kastike. Kanapalat maistuivat herkullisilta, vapaasti vilistäneiltä maalaiskanoilta. Runsasliemisessä risotossa oli rohkeutta: suolaa oli melkein liikaa ja riisi melkein liian raakaa, mutta vain melkein. Vieraani kehui risottoa vuolaasti.

Minun alkupalani oli rapea äyriäiskakku, jossa oli kiva aasialainen vivahde. Lisää hapokkuutta kokonaisuus kuitenkin kaipasi.

Vieraani pääruoka oli turskaa papumuhennoksen kera. Sääliksi kävi suolatonta ja ylikypsennettyä turskaa. Osa pavuista oli jäänyt häiritsevän koviksi.

Pääruoaksi valitsin vasikanpihvin, jonka maku oli lempeän täyteläinen, mutta liha tuli pöytään ärsyttävän viileänä. Kastikkeessa näkyi huhtasieniä, mutta niiden maku ei erottunut. Päällä oli lempiruokaani kateenkorvaa. Rauhaspalaset olivat jauhomaisia ja paistopinta kumman tunkkainen.

Tällä kertaa annoimme tarjoilijan valita viinit, ja jokainen valinta paitsi yksi oli täysosuma. Äyriäiskakun kanssa suositeltu Müller-Scharshofin riesling oli oudon vetinen ja ryhditön.

Pääruokien jälkeen olimme kahden vaiheilla: kolme vai neljä tähteä? Murun porukan sitoutuminen ja ravintolan tunnelma on viiden tähden luokkaa, mutta ruoka on hinta-laatusuhteeltaan turhan usein kolmen tähden arvoista.

Päätimme antaa loppunäytöksen ratkaista.

Yllättäen pöytään saapui jälkiruokaviiniä tarjoilemaan itse ravintolan kirkkain tähti Henri Alén. Hän selvitti jälkiruuan ja jälkiruokaviinien nyanssit sellaisella antaumuksella ja vimmalla, että harvoin teatterissakaan olen nähnyt moista performanssia.

Esityksen jälkeen Muru muuttui namuksi, jolle oli valmis antamaan virheet anteeksi. Ja se fondant-leivoskin oli tällä kertaa täydellinen.

Tähdet: 4

Teemu Luukka

Ravintola Muru (Fredrikinkatu 4), (09) 4289 1213

www.murudining.fi Avoinna ti–la 17–23.30.

Muualla HS.fi:ssä:

Helsingin Sanomat | hs.online@hs.fi