Näsinneula tarjoaa makuja näköalalla

Mikä sen tekee, että Mansessa on vähän kuin ulkomailla? Vajaan kahden tunnin junamatka vie Helsingistä täysin toisenlaisiin tunnelmiin. Eksoottista ovat ilmapiiri, ihmiset ja varsinkin heidän murteensa.

Särkänniemeen, Särkänniemeen, mutta tällä kertaa Näsinneulaan lounaalle.

Sinne ei noin vain poiketakaan, pöytävaraus vaaditaan. Se tuntuu tietenkin tärkeilyltä, kun 140-paikkaisessa ravintolassa on kymmenkunta ruokailijaa. Näin kuitenkin portit aukeavat ilman elämyspuiston pääsymaksua.

Minulla on parin vuoden takaa muisto erinomaisesta illallisesta talvi-iltana täällä. Siis ilman maisemaa, joka sentään on 124 metriä korkeassa Näsinneulassa puoli ruokaa.

Nyt odotukset ovat korkealla, onhan vuoden nuori kokki Lasse Haapaniemi ottanut ohjat keittiössä.

Lista pelaa paljon valmiilla menuilla. On Tamperemenu (muun muassa Sorsapuiston silakkaa) ja Finlandiamenu (poroa ynnä muuta), molemmat 62 e. Kasvismenu (54 e) sisältää korvasieniravioleja. Yhdeksän ruokalajin menun saa 78 eurolla.

Lounaallekin on tarjolla kaksi valmista pakettia, joihin tartuimme.

Lounasmenu, 28 e, tarjosi aluksi graavattua lohta ja siikatartaria kera hollandaisen. Pääruuaksi "Palian viljaporsasta"" kahdella tavalla: fileenä ja sitten muodikkaana, mureaksi haudutettuna poskena. Ohessa hernepyreetä, linssejä, kikherneitä, omenakastiketta ja kurttukaalia, jota yhtäkkiä tuntuu olevan jokaisella listalla.

Onnistunut kokonaisuus.

Possua saatteli lasillinen argentiinalaista punkkua, josta riitti vielä muutaman lähijuustojen nokareen kanssa.

Suositusmenu maksoi 46 e ja olikin sitten pitempi.

Aluksi pieni kupponen yrttimausteista kylmää tomaattikeittoa. Sitten grillattua lohta, jonka kanssa oli yksi kampasimpukka, vaikka menu puhui niistä monikossa. Kalalle tomaatti-voikastiketta – limettiä ja vaniljaa – mustajuurta ja parsaa ja kaalihöystö. Vähän liikaa makuja.

Seuraavaksi hyvin haudutettua, mutta matkalla keittiöstä jäähtynyttä vasikanlapaa ja rosmariinikastiketta.

Jälkiruuaksi pieni pala raparperipiirasta, pinkeistä pinkeintä raparperisorbettia ja "Heikkisen puutarhan mansikkaa".

Viinilasillinen oli alsacelaista Pinot Blancia.

Summaten: kovasti yritystä, kiitettävää satsausta kotoisiin makuihin, mutta hieman liikaa sörssäystä.

Kiitoksia leivistä, ravintolan omista, niin kuin nykyään kaikissa vähän paremmissa paikoissa.

Näsinneulan kattauksessa on paljon Suomen lipun sinistä, joka ei ole kovin kulinaristinen väri.

Kahden hengen lounaalle tuli hintaa 102,70 e, vaikka viiniä juotiin vain 12 cl:n lasilliset. Laskua kasvatti pyytämättä tuotu Vellamo-vesi, 5,80 e.

Näsinneulan tornin yläosa pyörähtää ympäri kolmessa vartissa. Pitkällä lounaalla kului kolmatta kierrosta siunaillessa Tampereen kaupunkisuunnittelun kukkasia, jotka olivat kuin tarjottimella. Mutta olihan tarjolla myös huikaisevia, sinisenä siintäviä järvimaisemia.

Sen verran tukeva oli lounaamme, että emme sen päälle kestäneet katsella Särkänniemen huvilaitteita, tornadoja ja trombeja, ja kuunnella ihmispolojen kiljumista pää alaspäin.

Maan tasallakaan kävijä ei ole nälässä. On makkarat ja hattarat ynnä muuta apetta.

Kriitikon tähdet: 3/5

Ravintola Näsinneula, puh. 020 713 0234, www.sarkanniemi.fi/www/ravintola. Avoinna ma–su klo 11–23.30.

Helsingin Sanomat | hs.online@hs.fi