Pikaitalot saapuivat Suomeen

VAPIANO

Mikonkatu 15

helsinki1@vapiano.fi

Avoinna ma–to klo 11–24, pe klo 11–02, la klo 12–02 ja su klo 12–24.

Tähdet: 3

BRAVURIA

Salomonkatu 1

Puh. 010 7663 710

bravuria.kamppi@sok.fi

Avoinna ma–to klo 11–23, pe klo 11–24, la klo 12–24 ja su klo 12–22.

Tähdet: 3

Kaisaniemenkadun ja Mikonkadun kulmassa aloitti noin kuukausi sitten Vapiano-niminen ravintola, joka on täsmälleen samanlainen kuin kaikki muut Vapianot ympäri maailmaa.

Ketjun perusti saksalainen McDonaldsissa työskennellyt yrittäjä vuonna 2002. Helsingissä Vapianon lisenssioikeudet omistaa virolainen yrittäjä.

Vapianossa ei ole tarjoilijoita, vaan asiakas menee kokin tai baarimikon luo, tilaa ja ojentaa saamansa elektronisen kortin, johon ostos merkitään. Ruokien – etenkin pastojen – valmistumista voi seurata vierestä. Ruuat valmistuvat nopeasti, sillä raaka-aineet on pilkottu ja punnittu etukäteen.

Toiminta on avointa ja nopeaa (jos jonoja ei ole) – ja tehdasmaista. Asiakkaalle syntyy kuvitelma, että hän voi näin kontrolloida, mitä hän syö. Näin osin onkin, tosin yksikään kokki ei osannut sanoa, kuka on valmistanut ravintolan käyttämät raaka-aineet, kukaan ei tiennyt edes tomaattimurskan tai juuston valmistajaa. "Italialaista" ei riitä vastaukseksi, sillä kaikki Italiassa tehty ei ole laadukasta.

Olen kohdannut Vapianossa kuusi työntekijää. Heistä viisi ilmoitti olevansa virolaisia.

Vapianolla on Helsingissä myös paikallinen kopio, Bravuria. S-ketju ehti perustaa sen jo ennen Vapianon avajaisia.

Kampissa entisen Chico'sin tiloissa toimiva Bravuria näyttää sisustukseltaan halvalta mutta ihan riittävän viihtyisältä versiolta punavaaleasta Vapianosta. Ruokalistat ovat lähes identtiset.

Molemmissa ravintoloissa on pastakone, joka puskee ulos kelpoa durumvehnäjauhoista valmistettua tuorepastaa.

Testasimme ravintoloissa kolmea eri pastaa. Bravuriassa peston (9 e) tagliatella-nauhapasta tuli kokilta yllättäen vähän kylmänä ja ylikypsänä, mutta arrabbiatan (9 e) pipe-putkipasta ja mozzarellan (11,40 e) casarecce-kierrepasta olivat sekä kypsyydeltään että maultaan kiitettäviä.

Samaa voi sanoa Vapianon carbonaran (8,50 e) campanelle -säkkyräpastasta. Seuraavana päivänä peston (7,30 e) tagliatellojen valmistusprosessissa oli käynyt ilmeisesti joku moka, sillä etenkin pasta oli limaista ja jopa liisteröitynyttä, mikä on durumvehnästä tehdyissä pastoissa harvinaista.

Vapianon pestokastike veti pitemmän korren, sillä Bravurian pestosta jäi kaipaamaan basilikan makua. Bravurian arrabbiata oli sen sijaan ryhmämme mielestä parempi: chiliä oli sopivasti, tuoreet kirsikkatomaatit makeita ja tomaattikastike raikkaan tasapainoista. Savupekoni sen sijaan oli turha raaka-aine. Vapianon pestoversiossa ei ollut tuoreita tomaatteja ja tomaattikastike oli kirpeämpi ja tunkkaisempi.

Alkupalaksi otimme kummassakin ravintolassa vasikanpaistia tonnikalakastikkeella eli vitello tonnatoa (Bravuriassa 10,90 e ja Vapianossa 9,50 e). Molemmissa vasikanpaisti oli laadukasta ja meheväksi valmistettua.

Bravurian vitello oli parempi, sillä siivut olivat hivenen paksumpia, jolloin lihaan imeytyneet mausteet myös maistuivat. Bravurian tonnikalakastikkeeseen kaipasi anjoviksen makua. Vapianossa kala maistui enemmän, mutta kastiketta oli vieläkin vähemmän kuin Bravuriassa.

Kokki olisi varmaan saanut potkut, jos Vapianon talousosasto olisi nähnyt, millaisen määrän hän oli heittänyt lautaselle kaprista.

Bravurian margarita-tomaattijuustopitsa (8,70 e) oli parempi kuin Vapianon gamberi e rucola -jättikatkarapupitsa (11 e.). Tosin Vapianon pitsapohja oli parempi: ohuempi ja sitkoisempi. Tomaattikastike oli Bravuriassa huomattavasti maittavampaa, yrttistä ja makeahkoa – kokki vannoi, ettei sokeria ollut lisätty.

Vapiano vaikuttaa suositummalta, minkä takia sählinkiä on enemmän. Sormustimen kokoiset vesilasit ovat ärsyttäviä, ja kannattaa olla tarkka, ettei menetä paikkaansa, kun hakee juomia baarin puolelta.

Bravuriassa oli ystävällinen, suorastaan nauravainen palvelu. Vapianossa tunnelma oli enemmän kuin McDonaldissa.

Söimme molemmissa ravintoloissa viisi annosta. Käyntikertoja oli kaksi per ravintola. Tällä kokemuksella Vapianon kopio eli Bravuria oli hiukan miellyttävämpi, tosin myös kalliimpi kokemus.

Kelpo konseptisyöttölöitä kuitenkin molemmat.

Teemu Luukka

Helsingin Sanomat | hs.online@hs.fi