Ruokaretki Suomenlinnaan

Suomenlinnaan voi mennä muulloinkin kuin kesällä. Saaret ovat parhaimmillaan muina vuodenaikoina, ilman turistilaumoja lieveilmiöineen.

Erityisen otollinen ajankohta on syksy väreineen ja myrskyineen.

Hyvä tukikohta tuolloin on lumoavan sokkeloinen Rantakasarmi lauttarannassa. Tällainen entinen suomenlinnalainen tietää, että sinne vaikka kierii lautalta ilmalla kuin ilmalla.

Rantakasarmin ravintola Panimo vaihtoi keväällä omistajaa vaan ei nimeä.

Muun muassa Lasipalatsia vetänyt Sami Hiltunen tarttui toimeen. Odotukset kahdella syksyisellä käynnillä olivat korkealla, semminkin kun asiantuntevat ja nirsot tutut olivat ehtineet paikkaa kesällä kehua.

Ei voinut kuin pettyä ja ihmetellä. Molemmilla käynneillä Panimon tarjoukset olivat paikoin kurjia. Säilytysongelmien ei pitäisi maistua minkään ravintolan ruuissa.

Ruuhkaa Panimossa on riittänyt syksylläkin.

Kummallakin käynnillä suuri seurue vei henkilökunnan huomion ja voimat.

Ruokalistassa ei ole vikaa. Siihen on otettu huomaavaisesti venäläisiä säväyksiä, venäläiskauden vaaleanpunaiseksi rapatussa rakennuksessa kun ollaan. On kalaisa zakuskalautanen, 14,50 e, riistapelmenit, 8,90 e / 13,40 e, venäläinen sipulipihvi 24,50 e.

Venäläisyydestä viis, mutta missä ovat silakat, Panimon mainio tunnusruoka monien vuo-sien ajan?

"Ei mitään silakoita, kun on uudet omistajat", tarjoilija kuittaili.

Kannattaisi ehkä satsata myös silakkaan, koska kala-annos, paahdettu siika, oli kehno. Kurjaa, löllöksi ylikypsennettyä niljakkaine nahkoineen. Näköjään sitä söi nälkäänsä, mutta paha maku jäi huolimatta kelvollisesta tilli-perunapyreestä ja paahdetuista punajuurista. Hinta annoksesta oli 24,50 e.

Alle olimme ottaneet keittoa. Toiselle riistapelmenit, toiselle lohikeittoa. Asiakkaan kysymykseen, että onko se Norjan lohta, tarjoilija kuittaili taas jotakin suomalaisesta ohjeesta, joka hyvittää lohen alkuperän.

Lohikeitto olikin kelvollista, mutta riistapelmenien sieni-lihaliemi kerrassaan erinomaista, muhevaa suolakurkkukuu-tioineen.

Toinen syöjä otti talon mausteisia lammasmakkaroita, 16,50 e, jotka kuulemma teetetään oman reseptin mukaan "Espoossa".

Varsin tavanomaisia makkaroita saatteli hapankaali – toiko "Höpken Pils -oluessa haudutus" sille lisäarvoa? – röstiperunat, karkea sinappi suoraan purkista ja jo talvenmakuinen tomaattisalaatti.

Juomasuositukset, vaaleaa olutta, tulivat kuin hyllyltä, niin kuin panimoravintolassa pitääkin.

Jälkiruokamme olivat kelvollinen lämmin suklaakakku. Annosta tukevoittivat suklaajäätelö ja kaksi soosia, "leipurinkreemi" ja vadelmakastike.

Toinen jälkiruoka oli kammottava, vahvasti jääkaapin makuinen tyrni-vaniljaparfait. Jälkiruuilla on hintaa 8,30 e.

Olutlasillisten kanssa laskumme loppusumma oli paria euroa vaille satanen.

Ensimmäinen käynti Panimossa osui lounasaikaan. Lounaslistaa ei ollut, ruuat oli noukittava à la carte -listalta.

Toast Skagenissa, 12,50 e, oli "käsinkuorittuja" katkarapuja, siianmätiä ja piparjuuritoast. Kuulosti hyvältä, mutta katkaravut eivät olleet ihan tuoreita.

Makkara oli makkaraa myös lounasaikaan.

Ehkä talvi ja kevät ovat Panimossa onnekkaampia ja tekevät Panimosta ruokaretken arvoisen.

Pisteet tulevat pelmenien liemestä, melkein kaikki muu painoi arviota alaspäin.

Kriitikon tähdet: 3/5

Ravintola Panimo, Suomenlinnan Rantakasarmi, www.panimo.com. Puh. 09 228 5030. Avoinna ti–la 12–22, su-ma kiinni.

Lisää aiheesta:

Muualla HS.fi:ssä:

Helsingin Sanomat | hs.online@hs.fi