Saffronissa Intia tuoksuu vaan ei maistu

Kuljen koiranilmassa rautatieasemalta Kalevankadulle kohti viime keväänä avattua Saffron-ravintolaa. Siellä on luvassa modernia intialaista ruokaa ja kokonaisvaltaisia aistielämyksiä.

Arviot paikasta ovat kylläkin olleet laidasta laitaan.

Jo kävelymatkalla pääsen tunnelmaan.

Eläköön Intian tuoksut Suomen kaamoksessa!

Niitä lehahtaa nenään aseman yhdyskäytävällä: sen varrella sijaitseva Namaskaar on harvoin pettänyt – edullista noutoruokaa ja aina siinä jokin makukin on ollut. Esimerkiksi kestosuosikki Palak Paneer!

Matka jatkuu Forumiin. Namaskaar on sielläkin vastassa.

Vielä Indiskan vaate- ja krääsäkaupasta kantautuu santelipuun tuoksahdus.

Mausteita on Saffron-ravintolassakin sekä nimessä että koristuksina.

Mutta lupauksiaan se ei täytä. Näin voi päätellä kolmen käyntikerran perusteella.

Kolmesta ateriasta yksi oli erinomainen, lounassetelin 9,20 euron hintainen lounas, kanaa tomaatti-sahramikastikkeessa. Sahramin lisäksi monet muutkin tutut ja tuntemattomat mausteet maistuivat loistavassa kastikkeessa.

Toinen ateria oli heikko esitys. Palak Paneer, pinaattisoseessa tarjottua kotijuustoa riisin kera, maksoi tuplaten sen, minkä Namaskaarissa, ja oli siihen nähden yhdentekevä ja niukka. Chai (3 e), jonka pitäisi olla maitoon keitetty vahva ja mausteinen tee, maistui maidossa huljutetulta teepussilta.

Kolmas ateria, sadan euron hintainen illallinen kahdelle, oli kurja.

Uskon niitä puheita, ettei intialaisen ruuan kuulu olla polttavaa. Polttava ruoka on valmistettu väärin tai jätetty puolitiehen.

Kerrotaan, että myytti intialaisen ruuan väkevyydestä syntyi siitä, kun britit olivat siirtomaa-aikoina jo lounasaikaan niin päissään, ettei ruoka maistunut miltään, jollei kokki ollut lisännyt siihen viime tingassa vahvoja mausteita.

Olisiko näin ollut Saffronissakin, koska paikoin ruoka poltti suuta.

Söimme kahteen pekkaan alkupalalajitelman, "keittiön valitsemia alkupaloja", 9,50 e.

Oudosti oli valittu, koska friteeratut kanapalat ja jokin kikhernekroketti olivat aivan samannäköisiä eikä maussakaan ollut paljon eroa.

Toinen ruokailija valitsi listalta tandoorilampaankyljykset, "perinteistä intialaista keittiötaidetta", 24 e, toinen samaten tandooriuunissa kypsennetyt jättikatkaravut, 21 e.

Molemmissa annoksissa oli ongelmana varsinkin kastike.

Mitä on sanottava siitä, että raa'aksi jätetyt lampaankyljykset oli peitetty kastikkeella? Tai että katkarapuja, jotka muuten eivät olleet aivan tuoreita, kattoi löllö tahna?

Varsinaiset kastikkeet, intialaisen ruuan selkäranka, oli vedetty muodikkaiksi kitsaiksi raidoiksi pitkin lautasta.

Lisäkkeissä, tava-grillissä paahdetuissa kasviksissa, maistui ainakin peruna.

Oudolta tuntui, että lisäke oli aivan samanlainen sekä lampaankyljyksille että mereneläville.

Hyviä eivät olleet naanleivätkään, oudon lettumaisia, ja kaiken lisäksi niistä perittiin erillinen maksu, 3 e.

Kallis ateria siis. Sadassa eurossa oli mukana viinilasillinen.

Saffron toimii samoissa tiloissa, joissa iät ajat oli George, parhaimmillaan Michelin-tähditetty erittäin hyvä ravintola. Olisivatkohan hinnat unohtuneet listaan sieltä?

Saffronin omistaa kolme intialaista, kertoi herttainen virolainen tarjoilijattaremme.

Omistajan itsensä kerrottiin tänä perjantai-iltana hääräävän keittiössä.

Tuntuu siltä, ettei hän ole oikealla alalla. Missä oli lounasannoksen loihtinut kastikekokki?

Ravintola oli melkein puolillaan.

Parissakin pöydässä puhuttiin vieraita kieliä ja katseltiin ruokaa odotettaessa Helsinki-brosyyrejä – niitä, joita hotelleissa jaetaan kävijöille.

Kriitikon tähdet: 2/5.

Saffron, Kalevankatu 17, puh. 09 611 633, www.saffroncuisine.fi. Avoinna ma–to 11–22, pe 11–23, la 12–23.

Lisää aiheesta:

Muualla HS.fi:ssä:

Helsingin Sanomat | hs.online@hs.fi