Satkar: nepalilaista vauhdilla

Mietoa ja suhteellisen halpaa ruokaa tarjoileva Satkar on todennäköisesti Helsingin suosituin nepalilaisravintola.

Ennen se oli yksi minunkin suosikeistani. Mutta muutto isompiin tiloihin pari vuotta sitten heikensi kuitenkin laatua.

Viime kuukausina olen kuullut sen verran paljon kehuja Satkarista (haukkujen ohella), että oli aika antaa vanhalle ystävälle uusi mahdollisuus.

Ensimmäinen lounaskäynti vuoden tauon jälkeen palautti uskon Satkarin kokkien kykyihin. Chicken saagin (8 e) kanapalat olivat pehmeitä ja pinaattikastikkeessa oli miellyttävä chilin, inkiväärin ja pinaatin tasapaino.

Toisen lounaan chili tofu (8 e) ei ollut yhtä laadukas. Kastike oli sopivan tulinen, mutta kokonaisuutena se oli metallisen pisteliäs. Happamuus peitti jopa inkiväärin alleen. Tofupalat sen sijaan olivat poikkeuksellisen laadukkaita: isoja ja pehmeän soijaisia.

Lounaskerroilla tandooriuunissa paistettu naanleipä oli liian pehmeää. Illallisella leivän koostumus oli täydellisen sitkoista.

Lounaan lisukkeina sai ilmavaa basmatiriisiä, lempeää papukastiketta ja minun makuuni aivan liian makeaa jogurttikastiketta.

Illallisella jogurttiosion makeus ja happamuus olivat huomattavasti paremmassa tasapainossa.

Illallisella valitsin alkuruuaksi tarkariko-kasviskookoskeiton (5,90 e). Keitossa oli sopiva määrä makeaa pehmeyttä ja sitrusmaista happamuutta.

Pääruuaksi söin tandoorilajitelman (19,90 e). Ruokaa oli paljon, mutta muuten kokonaisuus ei ollut hintansa väärti.

Kanat olivat juuri sopivan muhevia. Lammaskuutiot olivat kovia ja katkaravut kuivia käppyröitä. Vaikka ateria saapui sihisten pöytään, puuttui siitä täysin kuumasta tandooriuunista saatava grillimäinen lisäarvo.

Tandoorilajitelman vahvuus ja makujen syvyys olivat vaimeita. Jälkimaku hävisi jo kotimatkalla.

seuralaiseni

valitsi suositun kukhurako korman (12,90 e) eli kanan kermatomaattikastikkeessa. Lempeässä kastikkeessa erottuivat tuoreet mausteet hyvin. Kerma pehmensi tomaattia ja laajensi mausteseosten vivahteita.

Satkarin bravuuri on aina ollut todella kosteaksi kypsennetty kana. Se ei onnistu kuin lopettamalla paistamisen jokseenkin heti, kun kana on kypsä.

Tällä kertaa kokki oli päättänyt kypsennyksen liian hätäisesti, ja osa korman kanapaloista oli jäänyt iljettävän raaoiksi. Vaikka Suomessa kanasta tuskin salmonellaa saa, on raaka kana yksinkertaisesti öklön makuista.

Jälkiruuaksi jaoimme kulfin eli nepalilaisen jäätelön (5,50 e). Se maistui maitoon sekoitetulta joululta, eikä ollut meidän makuumme. Pisteet kuitenkin siitä, että ravintola uskaltaa pitää menussaan yllätyksiäkin.

Ruoskaa taas siitä, ettei tarjolla ole Nepalissa suosittuja momoja eli vehnätaikinaan käärittyjä kasvis- tai lihanyyttejä.

Ruoka tuli joka kerralla nopeasti pöytään, ja tarjoilu oli ystävällistä.

Kolmella testikerrallani entinen lempiravintolani ei vielä vakuuttanut minua.

Pinaattikastike oli neljän tähden lounas, mutta ruuan epätasaisuus ja persoonattomuus - ja etenkin raaka kana - pudottavat tähdet vahvaan kahteen.

Teemu Luukka

Kriitikon tähdet: 2/5.

Satkar Fredrikinkatu 46, puhelin (09) 611 077, avoinna ma–pe 11–23, la–su 12–23.

Muualla HS.fi:ssä:

Helsingin Sanomat | hs.online@hs.fi