Terassikeli meni, maut tulivat Piritaan

"Oletko käynyt Piritan terassilla?" oli yksi viime kesän kysymyksistä Helsingissä.

Piritta on Kallion kupeessa sijaitseva 250-paikkainen kahvilaravintola, jossa järjestetään muun muassa musiikki-iltoja.

Ihan aiheesta Piritasta kesän aikana supistiin. Mikä se oli lomaihmisen katsellessa Tokoinrannan vehreyttä, veden liplattelua ja myöhästeleviä junia Piritan mahtavan kokoiselta terassilta. Saa nähdä, miten suosio jatkuu talvella, Piritta kun on vähän syrjässä.

Mieltä lämmittää se, että ravintolan ylijäämärahat menevät hyvään tarkoitukseen. Piritan ja Cafe Ursulan taustalla on sama yhtiö, jonka mahdolliset voitot menevät Helsingin ensikodille, Kansan sivistysrahastolle ja neljälle muulle voittoa tavoittelemattomalle yhdistykselle.

Kaisa Blomstedtin ja Eva Koberin suunnittelema sisustus on kolkon avara ja ruokalamainen, vaikka sitä on piristetty retrohuonekaluilla, hauskoilla lampuilla ja vihreällä muovikasviseinällä.

Ruoka tilataan tiskiltä, joka on suunniteltu niin, että tarjoilija ei näe ostoksia.

Tuhdimman ruuan tarjoilu loppuu ihmeen aikaisin, puoli kahdeksalta. Piritta onkin enemmän kahvila ja baari kuin hieno ruokaravintola. Kesällä ruoka oli tuhtia ja turhan teollista terassiruokaa, mutta syyskuun alussa lista ja tyyli ovat kiitettävästi muuttuneet. Nyt Piritasta saa suomalaisille tuttua ruokaa, pääosassa ovat kauden kotimaiset raaka-aineet. Ravintola lupaa, että se tekee jokseenkin kaiken itse eikä juuri käytä valmistuotteita, mistä iso kiitos.

Lounaaksi on tarjolla à la carte -listan annoksien (pääruuat 9,90–17,90 e) lisäksi pari päivittäin vaihtuvaa keittoa (8,10 e) salaatin ja leivän kera. Piritan oma oliivileipä ja saaristolaistyyppinen musta leipä ovat herkullisia.

Uusiutumisen jälkeen olen maistanut kahta keittoa, mutta riemukiljahduksiin ne eivät anna aihetta. Kurpitsakeitossa (8,70 e.) olisi saanut olla paljon rohkeampi kurpitsan maku. Keiton päällä kelluvan kirvelikerman tarkoitusta en ymmärtänyt.

Kantarelli-mustatorvisienikeitto (8,50 e) oli maittavampi. Pieniksi paloitelluista kantarelleista oli irronnut keittoon vahva maku. Mustatorvisienet oli jätetty kokonaisiksi – näin eri sienilajien maut erottuivat ja suun tuntumaan tuli vivahteikkuutta.

Pääruuaksi vieraani valitsi keittiömestarin suosituksen eli grillatun härän entrecôten (keitto, pihvi ja jälkiruoka 28 e, härkä omana annoksenaan 17,90 e).

Liha oli paistettu lähes läpiharmaaksi, vaikka vieraani pyysi puolikypsää. Lihan kera tuli kunnon määrä herkullista kermaista korvasienikastiketta.

Annoksen pääroolin ottivat kuitenkin säräjuurekset. Niitä tuskin oli haudutettu oikeassa särässä eli koivukaukalossa, mutta ei se mitään: uunissa öljyn ja ainakin rosmariinin kanssa lanttujen, porkkanoiden ja nauriiden perusmaut olivat nousseet todella oikeuksiinsa. Täyskymppi.

Silakkapihvini (12,90 e) olivat rapeat ja tuoreet, mutta fileiden väliin laitettu graavilohi teki niistä kovin suolaiset. Se ei lopulta häirinnyt, sillä yhdessä makeahkon punajuuripyreen kanssa suolaisuus asettui sopiviin mittoihin.

Jälkiruuaksi nautimme omenatortun (erikseen 7,50 e), jota ravintola aivan turhaan kutsuu Tatiniksi. Torttu oli riittävän makea, ja päällä oli persoonallisen paljon kanelia aivan kuin niin usein kotipiiraissakin.

Toisella testikerralla vieraani söi pinnalta liiaksi palanutta siikaa (14,90 e), jossa sinänsä lempeä piparjuurivoi lisäsi hiiltyneen pinnan lievää pistävyyttä. Jälleen yhteispeli tuli kuitenkin apuun, kun kalan kanssa samaan suulliseen laittoi mukaan miellyttävän timakkaa sienillä monipuolistettua ohrattoa. Tämä Suomen vanhimmasta viljasta tehty lisuke päihitti monet saamani Ita-lian risotot.

Minun vorschmackini (12,90 e) oli maultaan kesympi kuin esimerkiksi Kosmoksen tujun sillimäinen versio tästä klassikosta.

Lampaan lisäksi selvästi oli myös nautaa. Makeus viittasi siihen, että mukaan oli laitettu anjoviksen sokerista lientä. Punainen väri oli keittiön mukaan tomaattipyreestä – ketsuppiahan he eivät käytä. Lopputulos oli suorastaan viekoittelevan hyvää. Kannattaa kokeilla, jos on aikaisemmin vierastanut vorschmackia.

Piritan annokset ovat ehkä turhankin isoja ainakin lounaaksi, mutta hinnat ovat laatuun nähden kohdallaan. Piritta ei korosta olevansa ruokaravintola, mutta sitä se on.

Teemu Luukka

Kriitikon tähdet: 3/5.

Piritta (Eläintarhantie 12), puh. 09 753 1732. www.ursula.fi. Avoinna su-ti 9–22, ke-la 9–24.

Helsingin Sanomat | hs.online@hs.fi