Thalassa maistuu Kreikalta

Helsingin Herttoniemenrannassa asuu onnenpekkoja. Sikäläiset ovat jo vuosia saaneet nauttia kolmesta erityyppisestä välimerellisestä ravintolasta. Niistä Del Mar ja Il Faro ovat oikein hyviä, eivätkä italialaisen Angelonkaan pitsat huonoja ole.

Ravintoloiden taso on hintoihin nähden sen verran korkea, että tusinamättölöille alueella tuskin olisi elinmahdollisuuksia.

Syksyllä aloittanut kreikkalainen Thalassa on ilmeisesti tiedostanut kisan kovuuden. Toistaiseksi se on pärjännyt mainiosti. Viime viikon perjantaina ravintola oli jo lähes täynnä.

Yhteistä Thalassan aterioille on ollut tasaisen korkea laatu ja ihailtava kunnioitus raaka-aineiden ominaismakuja kohtaa.

Aloitetaan alkupaloista. Pienempikin pikilia orektikon -alkupalalajitelma (8,50 e) oli valtava. Viininlehtikääryleet olivat valmistuotteita, mutta kaikessa itse tehdyssä aisti keittiön viitseliäisyyden. Esimerkiksi persoonalliset lammaslihapullat olivat kuohkean tasarakenteiset. Monipuolisen alkupalan kärkikaartiin nousi myös melinzanosalata, jossa valkosipulia oli reippaasti, mutta pääosassa oli suorastaan raikas pehmeänmakea munakoiso.

Juustoalkupalat, kuten keftedakia (6 e), olivat minun makuuni vähän tylsiä, mutta marinoidussa mustekalassa (7,50 e) maistui lievästi etikalla tai sitruunalla terästetty hyvälaatuinen oliiviöljy, joka vain korosti pehmeän mustekalan vienoa makua.

Ensimmäisellä testikerralla tarkkailussa olivat liharuuat. Lampaankyljykset (18,90 e) olivat kauniisti grillattuja, mutta sisältä herkullisesti hiukan punertavia. Päälle oli lorautettu mainiota yrttisitruunaöljyä. Yksinkertaista mutta täydellistä.

Yrttiperunoita oli ilmeisesti marinoitu jonkin aikaan mausteliemessä ja paistettu sen jälkeen, lopputulos oli viekoitteleva. Vihannekset olivat saaneet niiden koostumusta ja ominaismakua kunnioittavan käsittelyn. Kesäistä.

Perinteiset naudanliha-sipulipata stifado (14,90 e) ja uunilammas boutaki arni kleftiko (17,50 e) olisivat saaneet ärtyisän meri- ja ukkosjumala Poseidoninkin leppymään. Lihoja oli kypsytetty pitkään maukkaissa kastikkeissa. Stifadossa maistui lämmin kaneli, ja nautapadan punaviinimarinadi oli tuonut lihaan lisää täyteläisyyttä.

Kalaruuat eivät ole aivan liharuokien tasoisia, vaikka ei niissäkään pahemmin vikaa ole. Muun muassa tomaattikastikkeessa haudutetuissa jättikatkaravuissa oli makeutta ja happamuutta – ja valkosipulia – oivassa sopusoinnussa. Myös sitruunaisella sipuli-oliiviöljykastikkeella maustettu punaotsa-ahven (21,50 e) oli ihmeen maukas ottaen huomioon, että se oli pakasteesta otettu kokonainen kala.

Siian (19,50 e) päällä oli viiniltä maistuva sipuli-tomaattikastike, jonka makeanhapanta makua ja yksinkertaisuutta taitavana kokkina tunnettu vieraani kehui ainakin viiteen kertaan. Siiassa ikävä kyllä ei ollut suolaa (unohdus?), mikä heikensi vähän liian kypsäksi paistetun kalan mahdollisuuksia erottua tomaattikastikkeen alta.

Myös jälkiruuat olivat viitseliäitä. Esimerkiksi ilmava, lähes jäätelömäinen herkullinen sorbetti oli tehty itse. Sorbetti oli kauniisti aseteltu sitruunaviipaleen päälle.

Kun ruoka on näin kodikasta ja lämminhenkistä, on ikävää, että Thalassan sisustus on kolkko. Tässä ravintolassa ruuat ovat pääosassa, joten en ymmärrä sisustajan aivoitusta kohdistaa lamput kohti kattoa.

Teemu Luukka

Thalassa (Neitojenranta 2), puh: 09 7273 5800

ma–to 14–22, pe 14–24, la 12–24, su 12–22

www.ravintolathalassa.fi

Muualla HS.fi:ssä:

Helsingin Sanomat | hs.online@hs.fi