Tokyo 55 palasi Töölöön

Vaikka Japanin vientiteollisuus kuinka kärvistelisi, japanilainen ruoka jatkaa maailmanvalloitustaan omin päin.

Japanilaispaikoista ei ole pulaa Helsingissäkään, ja aika monessa niistä on täyttä. Koettakaapa varata pöytää Lapinlahdenkadun Kabukista viikon päähän!

Runeberginkadun Tokyo 55:llä on kiehtova tarina. Se avasi viime syksynä samassa talossa, jossa ammoin, 40 vuotta sitten, toimi eksoottinen ravintola Tokyo.

Ravintoloitsija Raimo Pekkonen on myöhemmin muistellut, että Helsinki ei ollut japanilaiselle ravintolalle vielä valmis.

Tokyon tilalle tuli vuonna 1981 Mamma Rosa, joka on pysynyt pystyssä siitä asti. Tokyo 55 perustettiin Mama’s Sports Barin tilalle, ja vanhan Tokyon keittiömestari Tadashi Umehara on ollut auttamassa.

Tällaiselta paikalta on lupa odottaa paljon.

Kahden käyntikerran perusteella ilo on osoittautunut ennenaikaiseksi. Tokyo 55 ei ole puhutellut, vaan pikemminkin jättänyt kovasti toivomisen varaa. Toisella kerralla vielä enemmän kuin ensimmäisellä. Alkukankeutta se ei siis ollut.

Täyttä on kuulemma täälläkin perjantai-iltana, ihan täyttä, kerrottiin pöytää varattaessa. Jos tulisimme nakutetusti ravintolan avatessa kello 16 ja poistuisimme kuuteen mennessä, kahden hengen pöytä järjestyisi.

Kello 18 oli ravintolassa vielä aika väljää, eikä paikka senkään jälkeen tullut ihan täyteen. Taisi olla mukana vähän tärkeilyä?

Sushi on Suomessa japanilaisravintolan bulkki. Niin täälläkin. Paikkaan on hankittu oikein sushimestari, ”suoraan Japanista”.

Mestari näytti olevan täystyöllistetty. Hän huhki koko ateriamme ajan tauotta tiskin takana. Meille ei selvinnyt, mihin ne sushitiskin antimet menivät. Seuraavan päivän varalle? Ate-riaamme kuulunut sushi nimittäin maistui lähes eiliseltä.

Mutta ei mennä asioiden edelle. Katselimme ruokalistaa siemaillen tarjoilijaneidin suosittelemaa pitkää umeshua, luumulikööriä kuohuviinillä jatkettuna (6,50 e). Se oli oikein hyvää.

Ruokalistaa on kuulemma ”sopivin osin mannermaistettu” yhteistyössä Mamma Rosan kanssa. On mannermaistettu vähän liikaakin, sanoi japanilaisen keittiön tunteva vieraani.

Päädyimme tilaamaan Special Tokyo Menun (à 49 e), jota valmistetaan vähintään kahdelle. Siinähän pääsisivät näyttämään, mitä osaavat. Kaiken lisäksi menu antaisi läpileikkauksen koko ruokalistasta.

Toisin kuin Japanissa, mannermaistettu menu sisälsi ensin keiton, joka oli oudosti munalla suurustettua misokeittoa.

Seuraavaksi eteen kannettiin marmorihärkäsashimi. Sekään ei ollut kovin onnistunut. Kökköjä paksuja raakalihaviipaleita, kun marmoroidun härän pitäisi sulaa suussa, vieraani napisi.

Seurasi sushilautanen, kenties ateriamme kohokohta?

Ei. Sushi oli seisonutta, lähes kuivahtanutta, ja kaiken lisäksi raaka-aineiltaan edullisimmasta päästä. Nöyrään pyyntöön saada mahdollisesti eräs tietty sushi mukaan ei suostuttu, eikä mitään selityksiä annettu.

Paha ongelma oli vieraan mielestä riisipallukan suhteettoman iso koko. Tämä japanilaisaterian kulmakivi oli vieläpä kuivaa ja kovaa. Se myös tarjoiltiin ”väärin” isosta astiasta, kun olisi pitänyt olla kuppi kummallekin.

Menun antimissa seurasi toiselle häränmarmorifilettä, toiselle tonnikalaa. Eivät vedonneet mihinkään aistiin, eivät myöskään muistiin.

Ainoa vähän kohottavampi annos oli yuzulla, japanilaisella sitrushedelmällä maustettu crème brûlée.

Joimme vettä ja 18 cl:n pullollisen Junmai Ginjo -sakea kylmänä (10,50 e). Alkostakin saatavan saken makua kuvailtiin yhdistelmäksi ”viljaa, apilaa ja koivun mahlaa”. Mikäpä siinä.

Kulttuuriin olisi kyllä kuulunut, ettei sakepulloa olisi tuotu pöytään, vaan kaadettu pieneen karahviin nimeltään tokkuri.

Kriitikon tähdet: 2/5.

Tokyo 55, Runeberginkatu 55, puh: (010) 8411111, www.tokyo55.fi. Avoinna: ma–pe klo 16–24, la 14–24, su kiinni.

Muualla HS.fi:ssä:

Helsingin Sanomat | hs.online@hs.fi