Vertailussa kuusi Helsingin suomalaisravintolaa

Ravintola Ilmatar

Tästä eivät kotimaan antimet parane. On nostalgista marjamehua, uunissa haudutettua ohrapuuroa, itse keitettyä mustikkasoppaa.

Sienisalaatissa maistuu haapasieni, savusiika on erinomaista ja saunapalvikinkku niin kypsää että hölskyy. On vapaan kanan munia, mummonkurkkua, pienjuustoloiden tuotteiden lajitelma ja kelpo leivät. Kylmäsavustettua villiporoa ei tänään saada.

Suomen kartalla 14 täplää kertoo antimien alkuperästä (muuten sisustus on horroria).

Ihmebuffeen tarjoaa ravintola Ilmatar, joka toimii hotelli Klaus K:n aamiaispaikkana. Ilo loppuu siis arkisin kello 10 ja viikonloppuina kello 11.30.

Muille kuin hotellin yöpyjille aamiainen maksaa 22 e, eivätkä yöpyjät juuri näytä suomalaisesta tarjonnasta innostuvan. Croissanteilla ja appelsiinimarmeladilla on kysyntää.

Ilmatar, Bulevardi 2–4, puh. 020 770 4714, www.ravintolailmatar.fi. Aamiainen: ma–pe klo 6.30–10, la–su 7.30–11.30.

Aino

Aino on hukannut parhaan, mikä sillä on: talon ja tilat. 1820-luvun Espan talon huikeat tiilet on peitetty taulujen alle ja rauhallinen sisäpihan terassi kalustettu harvinaisen yhdentekevästi.

Mutta torstai-iltana Ainon katutasossa on täyttä. Ulkomaalaisia pöytäkuntia on muutama.

Lista on miellyttävän suppea, ja perinneruokalista vielä lyhyempi: lohikeitto 10/15 e, paistetut muikut 17 e ja riistakäristys 17,50 e.

Yhdentekevässä fenkolikeitossa (8,50) e on nokkoskerma.

Suomalaisen ravintolan vaikea juttu, paistetut muikut, eivät täälläkään onnistu. Kalat kurtistelevat. Leivityksestä hyppää suola esiin. Perunamuusissa on oudon maitopulverinen maku.

Leipäjuusto ja lakkahillo (8,80 e) eivät pelasta sangen keskinkertaista ateriaa.

Juomapuoleen Aino on satsannut kiitettävästi. Viinilistaa mainostetaan viinimaisteri Essi Avellanin valitsemaksi, oluissa on laaja kirjo, ja mukana kotimaisia pienpanimoita. Lammin sahtiakin saa.

Aino on harvinaisuus siksi, että se on sunnuntaisin auki.

Aino, Pohjoisesplanadi 21, puh. (09) 624 327, www.marcante.fi/aino. Avoinna: ma–to klo 11–22, pe–la klo 11–22.30, su 12–22.

Lappi

Annankadun Lapissa, Helsingin ensimmäisessä Lappi-henkisessä ravintolassa (vuodelta 1995), riittää kelohonkaa, pahkaa ja liuskekiveä. Koillis-Lappi ja Lapin Kansa -lehdistä tuskin on kauheasti iloa pääasiakasryhmälle eli ulkomaisille turisteille. Keskipäivällä ravintolassa on tosin vain yksi saksalainen miesryhmä.

Lohikeitto (13 e) on makoisa: lohta ja kermaa on paljon, ja perunat ovat kiinteitä. Vieraani tilaa talon sienikeiton (13 e), jossa maistuu vahva suppilovahvero ja liika suola.

Tarjoilija ei tiedä, käyttääkö ravintola Lapin puikula -perunoita, eikä osaa kuvailla, mistä rieska on tehty. Miinusta myös siitä, että rieska ja ruisleipä olivat valmiiksi lämmitettyjä ja voideltuja.

Poronkäristystäni (23 e) on haudutettu melkeinpä liian pitkään, mutta maku on herkullinen. Siinä on paksuja siivuja korkealuokkaista poroa.

Herkullisessa pottumuusissa ei ole voita säästelty. Puolukoita on kiitettävän paljon.

Seuralaiseni kehuu muikkujaan (17 e) rapeiksi ja tuoreiksi. Pottumuusi saa parhaan mahdollisen arvosanan: "Aivan kuin isoäidin tekemää."

Omistajat Tarja ja Janne Oja ovat Muoniosta.

Lappi, Annankatu 22, puh: 09- 645 550, www.lappires.com. Avoinna: ma–pe klo 12–22.30, la 13–22.30.

Suomi lautasella

Lönnrotinkadun Suomi Lautasella -ravintolalla on vakaa pyrkimys olla gourmetravintola, ja usein se siinä onnistuukin. Viinilista on poikkeuksellisen laadukas.

Alkajaisiksi kossupaukku, joka tarjoillaan lämpimänä halkopinosta. Hyväksytään vitsi – tapa kun ei ole kovin globaali.

Ruisleivässä on vahva rukiin maku, muheva vehnäleipä on leivottu juureen, ja saaristolaisleipä on sopivan makeaa. Vaalean ja saaristolaisleivän ravintola tekee itse. Voi on oikeaa kirnuvoita.

Vieraani on tyytyväinen parsa-korvasieni-alkupalaansa (13 e), jossa sienipalat ovat poikkeuksellisen isoja. Parsat ovat hyvin keitettyjä eivätkä kitkeriä.

Paksussa kermaisessa metsäsienikeitossani (10 e) on lempeä sienen maku, jolle on saatu kontrastia pienistä peuran palasista.

Etelä-Karjalan poikana tilaan karjalanpaistin (17 e), jossa on haudutusta kestäviä possun kassleria ja naudan paistia. Liemi on pysynyt oikeaoppisesti kirkkaana.

Karjalanpiirakka on yksi parhaista Helsingissä syömistäni: kuori on ohut ja riisi täyteläistä. Tarjoilija sanoo, että piirakat ovat ravintolan itse tekemiä, mutta myöhemmin selviää, että piirakat tekee nummipusulalainen karjalaismuori. Ilmankos.

Annos on suorastaan liiallinen suolakurkku-, punajuuri- ja puolukkalisukkeineen. Uusia perunoita on ainakin kymmenen.

Vieraani kuha (päivän kala, 29,50 e) on erittäin tuoretta ja mainiosti paistettua. Ongelma on liian vetinen rapukastikkeen ja vihannesten sekoitus. Maussa ei sinänsä ole vikaa.

Jälkiruuaksi vanilja-tuorejuustovanukasta ja lakkakeittoa (10 e) sekä ahvenmaalaista Ålvados-omenaviinaa. Viina muistuttaa armanjakkia, eikä ole hullumpi päätös illalliselle.

Lakkakeitossa on uskallettu jättää lakka pääosaan, sitä ei ole tuhottu liialla sokerilla.

Usein lounaita isännöivän, peruskriittisen vieraani loppupäätelmä on selvä: tänne voi häpeämättä tuoda ulkomaisen vieraan. Poronseläke (38 e) ja hirvi (38 e) ovat tosin älyttömän kalliita.

Suomi lautasella, Lönnrotinkatu 13, puh: 09-680 3780, www.suomiravintola.fi. Avoinna: ma–pe klo 17–22.30.

Saaga

Saagan paikalla Bulevardilla sijaitsi yli 60 vuotta taiteilijaravintola Bulevardia, jonka Kaisa Blomstedt sisusti 1980-luvulla uudelleen funkiskiinteistölle sopivalla tavalla.

Sitten oli aika kokeilla jotakin muuta. Mutta että tällaista!

Pimeän luolan koristeluun lienee mennyt kokonaisen porotokan sarvet ja vuodat.

Tiistai-iltana ravintolassa on useita ulkomaalaisseurueita suomalaisine isäntineen. Alakerrasta kuuluu yhteen ääneen "hölökyn-kölökyn!"

Otan alkuun Kitkan viisaita (10,20 e), siis Kitkajärven muikkuja. Tarjoiluastiana on kuksa. Rutikuivaksi paistetut, ylisuolatut muikut rahisevat puukupissa kuin hiiltyneet paperinpalat. Onneksi kostukkeena on lipstikkakastiketta ja kurkku-kukkakaalipikkelsiä.

Seuralaiseni antaa kiitettävän arvosanan Mieraslompololle (14,80 e) eli ylikypsälle porolle, joka tarjotaan paistettujen tattien ja "löökikastikkeen" kanssa.

Pääruuaksi otan poron entrecôten ja riistamakkaran paahdettujen perunoiden ja karpalokastikkeen kanssa (28,20 e). Seuralaiseni tilaa hiillostettua taimenta korvasieniperunakakulla ja väinönputki-vuolukermakastikkeella (25,90 e). Riskitöntä bisnesruokaa bisnesväelle.

Jälkkärit tuo eri tarjoilija. Hän esittelee annokset englanniksi.

Piimäletut kuusenkerkkäjäätelöllä (10,60 e) ja kanelikermassa haudutettu leipäjuusto hillojen kera (9,90 e) maistuvat Lapilta.

Saaga, Bulevardi 34 B, puh. (09) 7425 5544, www.asrestaurants.com/saaga. Avoinna: ma–la klo 18–23.

Savotta

Ei uskoisi, että ollaan Senaatintorin laidalla, Helsingin empirekeskustassa. Savotan ruokailutilat ovat ns. Burtzin talon kellarissa.

Kovin on tukkilaista.

Pirttipöydän äärellä on hämärää. Vesikannuna toimii kossupullo, ja ruokia kannetaan jos jonkinlaisella puulankulla.

Olemme aluksi ravintolan ensimmäiset syöjät, mutta pian sisään tulee monikymmenhenkinen espanjalaisseurue.

Tarjoilija tuhahtaa, kun pysymme vesilinjalla. Hänen mukaansa puolenpäivän jälkeen voisi hyvin ottaa pienet.

"Suomalainen kalakeitto" (11,90/16,90 e) on hyvää ja kermaista, rieska erinomaista.

Vieraani ottaa Waldemarin salaatin (12,40 e) ja ihmettelee, miten grillattu kutunjuusto liittyy suomalaisuuteen tai tukkilaisperinteisiin. Makua hän ei moiti.

Karjalanpaisti (20,90 e) on maukas. Vieraani syö hyvillä mielin Uittomiehen lohirullan (23,20 e). Sipulia jää röykkiö lautaselle.

Olemme alku- ja pääruuan jälkeen aivan tukossa, mutta Savotan sisujäätelöä on kokeiltava.

Olemme haltioissamme makuyhdistelmästä. Sisupastillin makuisen jäätelön seurana on koivunmahlasiirappia ja metsämarjoja.

Savotta, Aleksanterinkatu 22, puh: (09) 7425 5588, www.asrestaurants.com/savotta. Avoinna: ma–pe klo 11–23, la–su 13–23.

Helsingin Sanomat | hs.online@hs.fi