Absurdistanista ei mitään uutta

Jos valtion nimen lopussa on indoeurooppalaisen kantakielen seisomista merkitsevään verbiin palautuva -stan, on useimmiten syytä olettaa, ettei alueen asukkailla mene kovin hyvin.

Verbi on sinällään ihan viaton; se on kantana ruotsin sanalle stå, englannin sanalle stand ja latinan patsasta merkitsevälle sanalle statue. Niinikään kaupunkia merkitsevä stad-tyyppiset eurooppalaiset sanat palautuvat samaiseen verbiin, kuten myös, toki parin mutkan kautta, itse valtiota merkitsevät state, état ja stat.

Noissa -staneissa on kuitenkin jotain erityistä: diktaattoreita, sissiliikkeitä, sisällissotia ja aivan uudentyyppisiä demokraattisia kokeiluja, joissa vaalit on korvattu paljon käytännöllisemmillä menetelmillä, jotka tuottavat huomattavasti länsimaisia käytäntöjä yksimielisempiä tuloksia. Yleisnimi Absurdistan kuvaa näitä maita piinallisen osuvasti.

Absurdistanissa asiat ovat oudolla tolalla. Niin kuin nyt vaikka Afganistanissa, jonka kontrollista on taisteltu jokunen vuosituhat.

Pidän jokseenkin ymmärrettävänä, jos kahdella naapurimaalla on intressiristiriita, mutta Afganistanin yliherruutta ovat tavoitelleet kaikkien lähinaapureiden lisäksi muun muassa intialaiset, venäläiset, britit, arabit, mongolit ja viimeisimpänä amerikkalaiset.

Vaikka kaikki valloittajat ovat olleet mielestään vilpittömästi vapauttamassa afgaaneja, asetelma on aika ainutkertainen, eikä ole ennustanut kovin hyvää maan sisäiselle tilanteelle. Afganistanista löytyy kymmeniä kieliä ja etnisiä ryhmiä, joiden edustajat ovat kukin vuorollaan liittoutuneet mieleistensä valloittajien kanssa. Sopua on näistä lähtökohdista vaikea hieroa.

Kuvitelkaa omaa poliittista kenttäämme sellaisessa tapauksessa, että joka ikinen puolueistamme olisi osallistunut maamme valloitukseen vuorollaan eri vieraan vallan kanssa.

Tarvitaan siis rauhanturvaoperaatio. Tosin tapasin juuri rauhanturvajoukoissamme palvelleen entisen komentajan, jonka mielestä nykyinen operaatio on häpeäksi koko rauhanturvaamisen perinteelle.

Jos haluaa ymmärtää Afganistania, on muistettava, miksi siellä soditaan nyt: Amerikkalaisten kouluttama, mutta sittemmin amerikanvastaisksi kääntynyt Al Qaida pitää leiriään maassa, jossa ei ole riittävän vahvaa keskusvaltaa kontrolloimaan syrjäseutujen sissitoimintaa ja sitä rahoittavaa huumekauppaa. Islamistinen Taliban on enemmän tai vähemmän perustellusti niputettu osaksi samaa leiriä kieltäydyttyään luovuttamasta Bin Ladenin porukoita Yhdysvalloille.

Siksi amerikkalaiset hyökkäsivät maahan.

Suomalaiset ”rauhanturvaajat” ovat paikalla viimekädessä turvatakseen juuri tätä interventiota.

George Bushin aloittama ristiretki jatkuu edelleen, vaikka tuloksia ei ole. Ja katastrofaalista kyllä, joukot ovat maassa YK:n lipun alla, vaikka kyse ei ole kahden taistelevan osapuolen väliin asettumisesta, vaan interventiosta, rauhaan pakottamisesta ja sisäpolitiikkaan puuttumisesta.

En haluaisi asua maassa, jossa Taliban on vallassa, mutta en halua asua maailmassa, jossa YK:n lippu menettää koskemattomuutensa ja tulee vedetyksi sotaan – pahimmassa tapauksessa koko islamistista liikettä vastaan.

Pattitilanteen asetelmasta tekee se, että Afganistan romahtaa, jos sieltä vetäydytään nyt, mutta YK:n arvovalta romahtaa, jos ei vetäydytä. Pitäisi varmaan neuvotella. Ja äkkiä.

Helsingin Sanomat | hs.online@hs.fi