Mikä ihmeen darwinismi?

Miten vietit Charles Darwinin syntymäpäivää viime viikon torstaina? Itse katselin televisiota, taisin käydä luistelemassakin. Hiljaisissa merkeissä siis. Jotkut taas järjestivät isojakin juhlia. Hauskin ehdotus oli pääjaksoateria: sellainen, että syödään jokaisesta eliökunnan pääjaksosta jotain. Ja päälle lasi portviiniä, kuten Darwinilla itsellään oli tapana.

Pistää kuitenkin miettimään että mistä moinen meteli. Darwin toki kuuluu samaan tieteen suurmiesten ykkösketjuun kuin Kopernikus, Galilei, Newton ja Einstein, mutta useimpien muiden merkkipäiviä ei ole vietetty muutamaan vuosisataan, eikä nimen perään ei tyrkätä ismiä, saati kysellä kyseisen ismin kannatusta. Ei, vaikka sekä Galilei että Kopernikus herättivät aikanaan uskonnollisissa piireissä ihan samanlaisen älämölöön kuin nyt 200-vuotias evoluutioteorian isä, joka osoitti ihmisen polveutuvan apinasta.

Harvoin kuulee puhuttavan esimerkiksi newtonismista väitettäessä, että maa vetää kivenmurikkaa puoleensa. Tieteelliset teoriat eivät ole ismejä, joita joko kannatetaan tai vastustetaan, vaan oletuksia, jotka joko osoitetaan oikeiksi tai hylätään väärinä. Darwin on läpäissyt tieteellisen seulan jo tuhansia kertoja, luulisi ettei ismiäkään enää tarvittaisi.

Säännöllisin väliajoin tehdään kuitenkin gallupeja, joissa ihmisiltä kysellään kannattavatko he Darwini(ismi)a vai luomiskertomusta. No, ihmiskunta voidaan jakaa kahteen tasavahvaan puoliskoon monin tavoin, mutta tämä on niistä typerimpiä. Sama kuin kysyttäisiin, kannatatteko Einsteinin ajatusta avaruuden kaareutumisesta, vai Kristuksen ylösnousemusta kolmantena päivänä.

Tieteen ja uskonnon rekisterit ovat näet yhteen sopimattomia. Ei ole olemassa luomisteoriaa, on vain tarina, joka sisältää omat uskonnolliset totuutensa, mutta joka ei millään lailla ole rinnastettavissa tieteellisiin väittämiin. Jos uskonto lähtee tähän peliin se voi vain hävitä. Luomiskertomuksen asettaminen samalle viivalle evoluutioteorian kanssa merkitsee näet sitä, että kreationistit lähtökohtaisesti omaksuvat modernin tieteen totuuskäsityksen – sen että totuudet ovat mitattavia, punnittavia ja kirjaimellisia. Nämä modernit käsitykset ovat kuitenkin pari kolme vuosituhatta itse luomiskertomusta nuorempia. Uskonnot syntyivät silloin, kun myytti ja totuus olivat vielä yhtä. Jos väittää luomikertomusta kirjaimellisesti todeksi, on jo hävinnyt väittelyn.

Outoa sekin, että Darwinia käytetään todisteena sille, että uskonto on lähtökohtaisesti väärässä. Ikään kuin kristinusko olisi epäonnistunut luonnontieteellinen teoria. Siis haloo. Siksikö vietämme pääsiäistä?

Ehkä darwinismilla ja uskonnollisuudella kuitenkin on joku yhteys. Näin huomasin ajattelevani, kun seurasin Darwinin rottweileriksi kutsutun englantilaisen biologin Richard Dawkinsin toimittamaa dokumenttia. Dawkins kertoi, että hänen keskeinen kimmokkeensa Darwinin oppien äärelle kumpusi halusta selvittää elämämme alkuperää. Dawkins itse aloitti uskonnosta, kunnes havaitsi, että luonnontieteet tarjoavat parempia vastauksia perimmäisiin kysymyksiin. Dawkins tuntuu siis ajattelevan, että tiede pystyy tarjoamaan parempia vastauksia niihin kysymyksiin, jotka uskonto on asettanut. Jos homma menee todellakin näin, ei voi sanoa kuin että ensimmäinen erä Mooseksen ykköselle. Valta asettaa kysymyksiä on aina suurempi kuin velvollisuus vastata.

Amerikassa Darwinia nyt kannattaakin puolustaa niitä vastaan, jotka esittelevät tieteen ja uskon sotkuisia kompromisseja kilpailevina vaihtoehtoina, mutta Euroopassa luulisi, että Darwinia käsittelevät keskustelut voitaisiin rajoittaa biologian sisäisiksi. Täällä kun luomiskertomus palaa biologian tunneille heti, kun lehmät oppivat lentämään.

Darwinilla on kuitenkin monta elämää, miesparalla kun lyödään Freudia, kuritetaan kirkkokansaa, tai puolustellaan vahvimman oikeutta sysätä heikot tieltään yhteiskunnan armottomassa pelissä. Ja kaveri itse kun yritti vain selittää, miksi eri saarilla asuvilla linnuilla on erilainen nokka.

Helsingin Sanomat | hs.online@hs.fi