Vaalit ja raha

Jokaiselle kohulle on ominaista se, että missään vaiheessa ei vallitse täyttä varmuutta siitä, mistä kohussa on kyse.

Muistutettakoon siis tämä: vaalirahakohu alkoi siitä, että Kehittyvien maakuntien Suomi oli rahoittanut lähinnä keskustalaisia ja jossain määrin myös kokoomuslaisia poliitikkoja, jotka jättivät järjestelmällisesti ilmoittamatta saaneensa rahaa juuri tältä yhdistykseltä.

Lisäksi yhdistyksen takaa löytyi liikemiehiä, joiden taloudellinen toiminta edellytti suosiollisia kaavoituspäätöksiä – niiltä samoilta poliitikoilta, jotka salailivat saaneensa rahaa. Homma alkoi haista.

Kohu on jo aikaa sitten laajentunut käsittelemään kaikkea poliittisten puolueiden ja yksityisen sektorin välistä taloudellista vaihtoa. Sinällään ihan hyvä, homman pitäisi olla julkista ja avointa. Mutta joitakin otsikoita on kyllä vaikea ymmärtää. Onko se kenellekään ollut salaisuus, että kokoomus saa rahaa elinkeinoelämältä? Tai se, että ammattiliitot tukevat työväenpuolueita? Tai että maalaisliitolle virtaa rahaa pohjalaisilta yrittäjiltä?

Joinakin päivinä skandaaliksi tuntuu kelpaavan se, että joku on ylipäätään saanut rahaa jostain. Myös otsikot ”kokoomuksen kummisedistä” oli kirjoitettu suhteellisuudentaju kateissa: se, että kolme liikemiestä oli lahjoittanut omista pusseistaan joitakin tonneja per porho, ei tunnu yhtään missään.

Minkä ihmeen takia rahoitusta on lähdetty salailemaan alun perin? Ihan kuin puolueille ei voisi antaa rahaa muuten kuin paperipussi päässä ja popliinitakki korvilla.

Politiikassa tarvitaan rahaa. Mainostila maksaa, eivätkä esitteetkään ole ilmaisia. Vaalien alla kymmenen sentin ruutu Hesarissa maksaa tonnin, ja läpimenoon niitä tarvitaan aika monta. Ehdokkaat tarvitsevat rahaa ostaakseen median mainostilaa. Arvoisat lehtitalot: kyse on teidän elättämisestänne. Pitäisikö sitten säätää laki, että ehdokkaille pitää antaa se mainostila ilmaiseksi?

Olennaisinta vaalirahoituskeskustelussa pitäisi olla se, miten varmistetaan myös köyhien ehdokkaiden mahdollisuudet kampanjoida tasavertaisesti. Jos puolueet eivät saisi lainkaan ulkopuolista rahaa, hyväosaiset päättäisivät puolestamme ilmaisesta koulutuksesta ja julkisesta terveydenhoidosta. Uskoakseni palvelut yksityistyisivät ja veroprosentti laskisi.

Paras vaihtoehto olisi varmaankin se, että perustettaisiin jonkinlainen lottoarvonnan virallisen valvontakoneiston kaltainen julkinen taho, jonka kautta maksettaisiin kaikki puolueille ja yksittäisille ehdokkaille virtaava tuki, määrästä ja lähteestä riippumatta.

Helsingin Sanomat | hs.online@hs.fi