Globaalit neitsyet

Seksi, veri, jumalat ja kauppa. Ihmissuvun vanhat kiusaajat ovat yhä voimissaan.

Viimeviikkoinen AP:n uutinen kertoi Egyptin parlamentin vanhoillisten jäsenten suuttuneen. Syynä oli taas seksi, tai tarkemmin: naisen seksuaalisuus.

Kiinalainen Gigimo-yhtiö on alkanut viedä Lähi-idän markkinoille keinotekoisia immenkalvoja. Tuote on tarkoitettu morsiamille, jotka eivät ole hääyönään neitsyitä. Se on ennen yhdyntää vaginaan asetettava vesiliukoinen valkuaisainepussi.

Puhjetessaan se vapauttaa vereltä näyttävää nestettä ja saattaa pelastaa paheen polkuja kulkeneen morsiamen kunnian, joskus jopa hänen henkensä.

Jotkut Egyptin lainsäätäjät haluavat kieltää tuotteen maahantuonnin ja käytön. He pelkäävät sen yllyttävän naisia islamin vastaiseen käytökseen. Miesten käytöksestä he eivät tunnu kantavan yhtä polttavaa huolta.

Vierailin Gigimon verkkosivuilla nähdäkseni kiistellyn ihmeen.

Yhtiön naivistinen motto on Let's play ja tuotevalikoima loputon. Keinoimmenkalvo löytyy anaalitappien, seksikeinujen ja nuubialaisten lemmennukkien keskeltä. Se maksaa kolmekymmentä dollaria ja näyttää pakkauksestaan riisuttuna surulliselta kuin tuberkuloottinen veriyskös. Yhtiö lupaa lähettää näitä pussukoita kaikkialle maailmaan, Afganistanista Islantiin ja Palestiinasta Puerto Ricoon.

Mitä tästä Kaukoidässä valmistetusta viattomuudesta tulisi ajatella?

Yritin eläytyvää lähestymistapaa. Koetin luopua eurosentrisestä katseestani ja ajattelin jotakuta hermostunutta Aishaa tai Fatimaa valmistautumassa hääyöhön sovittamalla sisäänsä keinoimmenkalvoa. Mitä hän tuolla hetkellä tuntee? Helpotusta? Pelkoa? Katumusta? Voitonriemua? Valmistautuuko hän petokseen vai rakkauden tekoon?

En ymmärtänyt hänen osaansa. Niinpä yritin ajatella tuotteeseen turvautuvien naisten kehoja abstraktien voimien taistelukenttinä. Niillä läntinen seksuaaliliberalismi ja perinteinen uskonnollinen moraalilaki törmäävät nousevan Itä-Aasian tuotantovirtoihin, ja seurauksena on verenvuodatusta, onneksi synteettistä sellaista. Keinoimmenkalvossa ihmisen eläinvietit yhdistyvät teknokraattiseen ongelmanratkaisukykyyn.

Jo itse sanassa toisiaan vastaan asettuvat modernisaation pyrkimys luonnon hallintaan ja alkukantainen miehinen pelko siitä, että naiseuden ydin on tuntematon ja tutkimaton, lähes tuonpuoleinen.

Silti tämä lienee ylihistoriallinen vakio: väestöt, jotka eivät tunne hallitsevansa poliittista ja historiallista kohtaloaan, ovat erityisen voimakkaasti pyrkineet hallitsemaan naistensa seksuaalisuutta.

Onko keinoimmenkalvo siis ovela juoni, jonka avulla vaikkapa Egyptin naiset voivat vapautua heidän ruumiillista itsemääräämisoikeuttaan sortavista tavoista? Vai tukeeko se vanhoja valtarakenteita? Ja miten menestyy avioliitto, jonka alkaa tuollaisella naamiotempulla? Let's play?

Palvelipa keinoimmenkalvo mitä tahansa voimia, se totisesti näyttää surulliselta.

Helsingin Sanomat | hs.online@hs.fi