Kesän päättyessä

Elokuu on kuukausista kohtalokkain. Kun illat hämärtyvät, tuuli viilenee ja sato kypsyy, myös ihmiset joutuvat tilille elämästään ja aikaansaannoksistaan. Elokuu kysyy meiltä lyhenevin päivin: Mitä teit ja sait? Kuka olet? Paljonko kasvukautta sinussa on jäljellä?

Elokuu jakaa ihmissuvun kahteen pääryhmään: kesää kaipaaviin ja syksyyn siirtyjiin.

Elokuussa kesää kaipaavat kulkevat kodittomina. Heillä on yhä henkinen rantapyyhe harteilla, ja heinäkuun hiekat varisevat heidän hermostuneista sormistaan. He tuntevat, että jotain on vialla. He näkevät koulureput tavaratalon näyteikkunassa ja tuntevat, että pian joka repussa viedään jotain heiltä varastettua.

He ovat luonnoltaan varpusia ja runoilijoita, nuo raukat. Kun muut ovat jo turvallisesti töissä, he istuvat terassilla ja soittelevat hätäpuheluita ystävilleen: Tule tänne, täällä on vielä hyvä tunnelma. Älä nyt petä minua.

Heidän ranteitaan koristavat nuhruiset festarirannekkeet kesäkuulta. He ovat odotuksen ja kadotuksen lapsia, jotka antavat menneelle kesälle sen surun ja tragediantunnun. Kun he elokuun yhdeksäntenätoista kulkevat opetusviraston ohi, ukkonen kasaa tumman pilvimuurin heidän ylleen, ja sade huuhtoo heidän jälkensä olemattomiin.

Elokuussa syksyyn siirtyjät selaavat kärsimättömin sormin kalenteria ja jonottavat työväenopiston ovella ilmoittautuakseen ranskan alkeisiin, rivitanssikurssille ja metallipakotustöiden perustaitoihin. He tietävät, miten arkea hallitaan, koska he hallitsevat sitä syksyisin ottein.

He ovat tarpeellisia, hektisiä ja toiveikkaita. Heidän takiaan sienet kasvavat metsään ja kaupassa myydään hampaidenvalkaisuvalmisteita. Heille kesä on merkillinen häiritsevä valoilmiö, jonka aikana huudellaan laiturilta toiselle. Heille kesä on nopea kirkas välähdys, jonka paras puoli on se, että ainakin lapsilla on hauskaa. Ja jäähän kesästä valokuvia, jotka voi asetella kansioon siinä toivossa, että joku niitä katsoisi ja niistä jälkikäteen itsensä tunnistaisi.

Elokuun lopulla he järjestävät optimistiset rapujuhlat ja laativat tuntikausien pohtimisen jälkeen täydellisen istumajärjestyksen, jota vieraat eivät noudata siinä vaiheessa, kun heillä alkaa olla hauskaa. Syksyyn siirtyjät ovat meidän vahva siltamme talveen. Ilman heitä harhailisimme loputtomassa kesässä emmekä tietäisi, mitä elannoksemme teemme.

En tietenkään tarkoita, että kukaan meistä edustaisi yksinomaan toista näistä ihmistyypeistä. Me olemme monimutkaisempia, meissä on päällekkäin kesää ja syksyä, sekä kaipausta että siirtymistä, mennyttä ja alkavaa. Mutta jonkin tuonkaltaisen ristiriidan olen ainakin itsessäni aistinut, nyt elokuussa, kesän alkaessa päättyä.

 
KIRJOITTAJA ON TURKULAINEN KIRJAILIJA.

Helsingin Sanomat | hs.online@hs.fi