Kolumni: "Uskovaisporno kiihottaa"

Trendikatsaus kevääseen 2011.

Entinen suosikkilaji sauvakävely hiipuu. Pian sitä harrastavat vain lammaslaumansa riitojen uuvuttamat piispat ja arkkipiispa.

Suomalaisten uudet suosikkilajit ovat homoista puhuminen ja kirkosta eroaminen. Siihen taas on syynä uskovaispornon nousu mediahitiksi.

Viimeisimmän eroaallon aiheutti kirkon homovastaisen zapatistiosaston kakaroiden toteuttama Älä alistu! -tempaus.

Oma näkemykseni on, että jokaisen älykkään aikuisen tulee erota kirkosta. Silti keskenkasvuisten Jeesuksen nettisissien kampanja on huono syy eroon. "Annin tarina" kuuluu uskovaispornon halpaan lajityyppiin.

Sosiaaliporno on kaikille tuttu käsite. Sotapornoa ja mellakkapornoa on tuotettu viime vuosina aivan liikaa.

Niillä tarkoitetaan tunteisiin vetoavaa kuvamateriaalia väkivallan ytimestä. Nyt verkkoon on tulvinut egyptiläistä ja libyalaista sota- ja mellakkapornoa.

Mellakkaporno riisuu yhteenotot poliittisista ulottuvuuksista. Se esittää tapahtumat kaoottisena ja fyysisiin tunteisiin vetoava draamana.

Riehuvien osapuolten päämäärät unohtuvat, ja kiihottuneessa katsojassa herää inho tai into. Näkyvillä on ihmisapinoiden ylihistoriallinen kyky satuttaa muita ihmisapinoita.

Uskovaispornolle on yhtä ominaista se, että sille altistuvien äly sammuu ja käsiteltävä yhteiskunnallinen kysymys muuttuu vain tunneasiaksi.

On uskovaispornoa, kun Westboron baptistikirkon lapset heiluttavat kameroille "God Hates Fags" -kylttejä. Ylen lokakuinen Homoilta oli uskovaispornoa, ainakin möykkymäisen Pentti Oinosen puhuessa ihmisestä Jumalan kuvana ja maan täyttämisestä Oinosen kaltaisilla.

Uskovaispornoa on iloton Päivi Räsänen esittelemässä sääriään ja määrittelemässä oikeaa tapaa naida.

Uskovaispornotähti Annin videossa minua kiinnosti eräs visuaalinen sivuseikka.

Anni tilittää eheyttävää miehensaantiaan vastavalossa, kasvot pimeydessä. Viereisellä pöydällä on kaktus. Ja sen juurella sininen Ote-juomalasi puolillaan vettä.

Symboliikka on kuin helluntailaisen kansanopiston mediakurssilta.

Katso, nääntynyt homokaktus. Mutta ota ote Jumalasta ja kaada kaktuksen niskaan pyhää seksivettä, ja katso taas, se puhkeaa ihanaan heterokukkaan.

Samaa argumentoinnin tasoa on koko helvetin kristillinen perhepolitiikka.

Sotaporno näyttää ihmisen alhaisimmillaan, tappamassa tappamisen vuoksi. Ehkä uskovaisporno kiihottaa samasta syystä. Se esittää ihmisen vähä-älyisimmillään, tuomitsemassa tuomitsemisen vuoksi, ilman ainoata järkisyytä.

Kirjoittaja on kirjailija.

Helsingin Sanomat | hs.online@hs.fi