Matkailun turhuudesta

Nyt olen nähnyt New Yorkin. Mitäpä siitä. Aiemmin olin nähnyt jo muun muassa Lemun, Loimaan ja Naantalin.

Haitilainen taksikuski ajoi seurueemme JFK:n lentoasemalta Manhattanille. Kun kysyin, mitä Haitiin kuuluu maanjäristyksen jälkeen, hän sanoi: "Ei uutta, kahdensadan vuoden ajan me olemme vain kärsineet."

Mutta sitten eteemme avautui suurkaupungin alkuillan siluetti, ja haitilaisten kärsimykset pyyhkiytyivät unohduksiin.

En usko ymmärtäneeni New Yorkista paljoakaan. Kävelin siellä yhtä onnellisena kuin kävelen Turun Martissa tai Helsingin Punavuoressa enkä vieläkään uskonut, että askelteni suunta olisi oikea.

MoMA:sta löysin eteläafrikkalaisen William Kentridgen hiilipiirrokset ja mustavalkoiset animaatioelokuvat, joissa melankolia ja politiikka sulautuvat yhdeksi. Niiden viesti on tämä: Kaikki valta on apartheidiä, ja rakkaus sotii apartheidiä vastaan. Istuin kahden pienen mummon kanssa ahtaalla penkillä, katselin Stereoscope-nimistä elokuvaa ja olin kiitollinen siitä, että jotkut ihmiset näkevät vaivaa ilmaistakseen muille, mitä ovat maailmasta ja itsestään aavistaneet.

Sen ymmärsin, että New York on fyysisin kaupunki, jossa olen käynyt.

Fyysisyys johtaa kiihtymykseen. Syyllistin vaimoani siitä, ettei hän jakanut Kentridge-innostustani riittävän palavasti. Seurasi kiihtynyt perheriita, jonka lopuksi rakas vaimoni sanoi: "Työnnä se taidekirja perseeseesi."

Minusta vaatimus oli kohtuuton, koska kyseessä on amerikkalaisittainkin iso teos, jonka sisäliepeessä on vielä Kentridgen työtapoja dokumentoiva dvd-levy.

Me nykyihmiset emme usko enää tuonpuoleiseen. Me uskomme lentoasemien lähtöportteihin. Ajattelemme, että kun nousemme pilvien yläpuolelle, tuonne troposfäärin ylärajoille, voimme laskeutua vieraisiin kaupunkeihin vapautuneina arkisista taakoista.

Ralph Waldo Emerson kirjoittaa Itseensä luottava ihminen -esseessään kauniisti turhaa maailmalla ryntäilyä vastaan: "Sielu ei ole matkailija: viisas ihminen pysyy kotonaan sieluineen, ja kun välttämättömät tehtävät, velvollisuudet tai mikä muu seikka tahansa kutsuu hänet kotoa pois tai vieraisiin maihin, hän on silti kotonaan ja osoittaa ihmisille kasvojensa ilmeellä että hän lähtee viisauden ja hyveen sanansaattajana, vierailee kaupungeissa ja ihmisten luona kuin hallitsija, ei niin kuin salakuljettaja tai palvelija."

Oma matkailuni on muuttunut turhaksi. Olen jo löytänyt kotini hyvistä ihmisistä ja hyvästä taiteesta. Minua ei tarvitse viihdyttää ainoallakaan uudella kaupungilla.

Jos kyllästyn lähimpiini, olen kyllästynyt kaikkeen.

Kirjoittaja on kirjailija.

Helsingin Sanomat | hs.online@hs.fi