Raha ja epäilijät

Olen ihmetellyt, miksi muiden ihmisten tyhmyydestä ja ahneudesta lukeminen herättää vahingoniloa, vaikka sitä tietää itse kuuluvansa samaan tyhmään ja ahneeseen lajiin.

Olen tehnyt yhteenvetoa päättyvän vuoden lukukokemuksistani. Parhaimpia niistä on ollut Michael Lewisin The Big Short -kirja. Amerikkalainen Lewis kuvaa siinä finanssikriisin syntyä. Hänen tarinansa päähenkilöinä toimii neljä eksentristä toisinajattelijaa, jotka alkavat epäillä roskalainamarkkinoita. He lyövät vetoa niitä vastaan ja tulevat upporikkaiksi.

Lewisin kirja kuuluu niihin harvinaisiin talousaiheisiin teoksiin, jotka onnistuvat tekemään abstrakteista asioista helppolukuisia, ymmärrettäviä ja viihdyttäviä. Ja se onnistuu myös toisessa tavoitteessaan: se tekee lukijan hämmentyneeksi ja vihaiseksi.

Lewisin kirjan luettuani törmäsin uutiseen The Wall Street Journalissa. Se kertoi, että finanssikeskuksen firmat valmistautuvat tänä vuonna maksamaan ennätykselliset 144 miljardin dollarin palkkiot. Lama ei todellakaan kestänyt kauan siellä, missä raha on kuin kotonaan.

Lewisin kirjan ansio on onnistua sellaisessa, missä kuvitteellinen romaani tuskin voisi onnistua. Se rikkoo illuusion rahan erehtymättömyydestä.

Kaltaiseni taloutta ymmärtämätön humanisti voisi helposti kuvitella, että noiden rahan parissa työskentelevien ihmemiesten olisi mahdoton epäillä rahaa. Ja hän voisi edelleen kuvitella, että siksi ne, jotka uskaltautuvat rahan lähelle, ansaitsevat rikkautensa. Hehän asettavat urheasti itsensä jonkin sellaisen varaan, joka vaatii särötöntä uskoa.

Pankkitornissa ihminen ja rahan abstraktio kohtaavat, eikä sellaisesta kohtaamisesta selviydy kuin uskovainen. Siksi voisi väittää, että rahan ammattilaiset ansaitsevat kaiken hyvän, joka rahan läheisyydessä sikiää kuin itsestään. Kuten kaikki uskonnolliset käsitteet, rahakin perustelee itse itsensä.

Mutta Lewisin kirja saa ajattelemaan, ettei noilla finanssineroillakaan ole uskonvarmuutta. Että nestekidenäyttöjen äärellä he epäilevät joskus rahaa kuten kuka tahansa pienituloinen, joka ojentaa kulmakaupassa setelin maksaakseen leivän. Että he vain esittävät uskovansa, luottavansa ja tunnustavansa. Ajatus tuntuu huimaavalta.

Nykymaailmassa on melko vaaratonta menettää usko jumalaan. Mutta jos ihminen menettää uskon rahaan, hänet perivät yksinäisyys, surkeus ja ennenaikainen kuolema. Ellei hän sitten onnistu muuttamaan epäilyään rahaksi, kuten Lewisin kirjan hahmot onnistuvat.

Kirjoittaja on kirjailija.

Helsingin Sanomat | hs.kulttuuri@sanoma.fi