Symboli ja sota

Syyskuun 11. päivä on uutisvuoden symbolinen kipupiste.

Tänä vuonna se ilmeni Koraanien polttamisella uhitelleen floridalaisen pastoriparan valtavana medianäkyvyytenä. Päättäjät tuomitsivat, muslimit riehuivat, ja monet ideasta innostuneet virittivät omia rovioitaan.

Toinen yksittäistapaus jäi vähemmälle huomiolle. Viime keskiviikkona Yhdysvaltain maavoimat julkisti joukon syytekirjelmiä Afganistanissa palvelleita sotilaitaan vastaan. Viiden heistä epäillään murhanneen kolme afgaanisiviiliä huvittelutarkoituksessa. Sotilaiden uskotaan ottaneen uhreilta sormia, sääriluita ja pääkallon muistoesineiksi.

Ihminen on symboleihin reagoiva eläin. Siksi pelkkä uhkaus pyhän kirjan polttamisesta voi aiheuttaa vakavampia poliittisia ongelmia kuin ihmisten tappaminen ja häpäisy.

Milan Kunderan mukaan Neuvostoliiton järjestämä 80-luvun verilöyly Afganistanissa oli symbolisesti mykkä sota. Sitä vastaan ei osoitettu mieltä kuten Vietnamin sotaa tai rasismia vastaan osoitettiin. Eurooppalaisessa tietoisuudessa sen väkivalta jäi pahan symboliikan ulottumattomiin.

Suomalaisesta näkökulmasta Afganistanin nykysota on symbolisesti melko mykkä. Vaikka keväisen gallupin mukaan puolet meistä olisi valmis vetämään joukkomme maasta, sota ei tunnu erityisesti häiritsevän meitä.

Suomalaisella symbolitasolla painottuvat Afganistanissa tehtävä kehitysyhteistyö ja siviilikriisinhallinta, ja hyvä niin. Kukapa haluaisi kyseenalaistaa rutiköyhille afgaaneille tarkoitettua lisääntymisterveysohjelmaa tai humanitaarista miinanraivausta? (Millaista muuten olisi epähumanitaarinen miinanraivaus?)

Ja silti edistysretoriikan ja ihmisoikeuspuheen alla karun maan sota etenee kuten sodat etenevät, järjen ja inhimillisyyden rajamailla.

Heinäkuussa julkistetut sotilasraportit kertoivat länsiliittouman siviiliuhreista, virheistä ja salailusta. Ne eivät paljastaneet mitään yllättävää. Ne vain vahvistivat kuvaa sodasta, joka ei ole ylevillä symboleilla operoivien poliitikkojen hallinnassa.

Yksi tuore esimerkki ristiriidasta. Brittijoukkojen kerrotaan koordinoivan huumeiden vastaista työtä Afganistanissa. Viimeisten uutisten mukaan jotkut heistä salakuljettavat sotilaskoneissa maan heroiinia kotimarkkinoilleen.

Säädyllisyyden takia toivoisi, että Afganistanin operaatiota puolustavat poliitikot tunnustaisivat avoimemmin voimattomuutensa sodan todellisuuden edessä. He voisivat ylevöittää puheitaan mukailemalla Rudyard Kiplingiä:

Symboli on symboli ja sota on sota – ei kohtaa ne toisiaan.

Kirjoittaja on turkulainen kirjailija

Helsingin Sanomat | hs.online@hs.fi