Absurdit tv-keittiöt

Ensimmäistä kertaa odotan innokkaana tosi-tv-kisoja. Mainoskanavilla lähetetään tammikuusta alkaen kahta kansainväliseen formaattiin perustuvaa ruuanlaittokilpailua, joissa suomalaiset pääsevät mittelemään taidoistaan. MasterChef on amatööreille, Top Chef ammattilaisille.

Kilpailut ovat leikkimielisiä. Mutta kun kotikokki lähtee kisaamaan, hän on satavarmasti tosissaan. Pelkkä ilmoittautuminen karsintaan vaatii jämäkkää itsetuntoa.

Vastoinkäymisiä on luvassa. Vastassa on lauma yhtä intohimoisia harrastajia, mutta ennenkaikkea tuomaristo, joka noudattaa ammattistandardeja.

Materiaalien käsittely, ajankäyttö, hygienia, suunnittelu ja kyky yhdistellä outojakin elementtejä ratkaisevat.

Lähteekö hatusta moitteettomat, klassiset vitello tonnato, tournedos, tattirisotto tai crème brûlée? Aikaa on tunti. Kameran edessä. Vieraassa kyökissä. Verenhimoinen kilpailija vieressä tuntuu olevan vartin edellä.

Kotikatsomossa istuu kovaksikeitetty raati, jonka mututuntumaa ei voi vähätellä, sillä jokainen katsoja on oman elämänsä michelinkokki.

Olen päässyt muutaman kerran apumieheksi ravintolakeittiöön. Tunne on kuin nousisi nyrkkeilykehään. Nyt ei olla kotona. Kohta tulee turpaan. Kaikki on terästä, kaakelia, käytännön sanelemaa.

Pakastin on tuolla, kylmätilat tuolla. Pesualue, lämminkaapit, uunit, esivalmisteltujen ainesten säilytys, maustehyllyt. Tiukka työjärjestys ja puhtausvaatimukset. Lämpötila helvetillisesti neljänkymmenen hujakoilla.

Ei käy kilpailijoita kateeksi. Ja samalla käy. Jännitys, kotona opeteltujen taitojen koettelu, hermopaineet ja toisiin kilpailijoihin tutustuminen ovat taatusti hienoja kokemuksia. Mitä kilpailuhenkisempi on, sitä karumpi pettymys, jos putoaa pois kisasta jo alkumetreillä.

Olen saanut olla myös tv-keittiössä. Studion sähäkkä tunnelma, kuvausryhmän pörräys ja tv-tuotannon lainalaisuudet tekevät tilanteesta absurdin. Odotellaan. Sitten on hirveä kiire. Taas odotellaan.

Jossain vaiheessa menee suolat ja sokerit sekaisin – kuten minulle kävi Kokkisodassa.

Keittiön lumo ja kisaaminen ovat hyvä yhdistelmä luoda kelpo tv-draamaa. Ehtaa Rottatouillea ja taitokilpaa, jossa taviksesta voi kuoriutua upea perhonen.

On tietenkin toinen asia, ovatko kiire ja kameravalvonta hyväksi ruuanlaitossa.

Kirjoittaja on muusikko ja kirjailija.

Helsingin Sanomat | hs.ruoka@sanoma.fi