Kaksi pistettä ja paha mieli

Ravintola. Miljoonan mielikuvan sana. Juhlien muistot, seremonian ilmapiiri, ystävät kuohuviinilasi kohotettuna, diskreetti palvelu. Ruuat, joita ei muuten tulisi ikinä maistettua.

Illastan silti ulkona harvoin. Poikkeuksellisesti sain viime viikolla syödä ulkona neljästi.

Leikin ravintolakriitikkoa ja annoin illoille pisteitä. Alku oli vaatimaton. Ketjuhuoltamossa otin lehtipihvin. Odotellessa tuijotin kahvitahraista lattiaa ja luin HP-purkin etiketin.

Iso lautanen lihaa, valkosipuliperunoita, rehuja ja maustevoita. Sain mitä tilasin. Reilua, vähän mautonta ja taatusti yllätyksetöntä. Jaksoin syödä puolet. Viisi pistettä heittämällä.

Seuraavana iltana oli levy-yhtiön illallinen perinteitä tihkuvassa helsinkiläispaikassa. Kaikuisa sali. Pari eläkeläisseuruetta. Palvelu hitaansorttista.

Kun vaihdoimme aperitiivikuohuviinistä samppanjaan, tarjoilija motkotti, että joutuu vaihtamaan lasit. Sitten meiltä tiedusteltiin kovaan ääneen, miten lasku hoidetaan. Kun tilasin punaviiniä, tarjoilija mutisi: "Ai, teille kelpaa tää."

Tattijulienne oli kermaista jankkia. Lampaan munuaiset toimivat, mutta lisäkeriisi oli kylmää ja kuivettunutta. Jälkiruoka ei jäänyt mieleen. Lasku oli tuhannen euron luokkaa. Kaksi pistettä ja paha mieli.

Turussa kustantajan illalliset parillekymmenelle. Hämärässä salissa valkoiset pöytäliinat ja puupaneliseinät. Ankaran vetistä suppilovahverokeittoa.

Tarjoilija pudotti leivän lautaselta, mutta tarjoili sen silti. Pääruoka oli puiseva broilerileike jonkinlaisessa taikinakuoressa, ohessa puoliraakoja vihanneslohkoja. Luultavasti onnettomin sapuska, mitä ikinä olen saanut. Ja linja piti loppuun asti. Ei pisteitä.

Toisena Turku-iltana piipahdin hotellin bistrossa. Ei ollut enää mitään menetettävää. Iloiset ja pirteät tarjoilijat löysivät meille mukavan ikkunapöydän täpötäydestä salista. Lista ja alkujuomat tulivat kiireestä huolimatta salamana. Tartarpihvi oli raikas ja mehukas, suomisushi suussasulavaa.

Mielenkiintoista. Sitten tulivat pääruuat. Ankkaa ja kirsikkakompottia minulle, puolisolle kuhaterriiniä. Kumpikin annos oli täydellinen.

Bistro palautti ilon ravintolassa syömiseen.

Helsingin Sanomat | hs.online@hs.fi