Niukkuuden ylistys

Käyn ruokakaupassa lähes joka päivä. Vapaahkona taiteilijana pystyn ajoittamaan reissuni leppoisaan aikaan. Kauppamatka katkaisee työpäivän, ja kiireetön piipahdus tavaroiden taikapiiriin irrottaa ajatukset hetkeksi maailman pelastamisesta. Vaikka kaupassa voi tietysti myös pelastaa maailmaa. Ostaa reilun kaupan tuotteita.

Käyttää omia vihannespusseja ja kauppakasseja muovisaasteen sijaan.

Kiertää liha- ja juustohyllyt kaukaa. Boikotoida jättiläisyritysten brändejä.

Viime aikoina entinen rento työtaukoreissuni on alkanut hirvittää minua. Yhä isommaksi kasvavat marketit ovat jatkuvaa karvevaaleilla olemista. Kaikki on räikeää, meluisaa, yltiöpäisen runsasta.

Tuulikaapin jälkeen seuraa kujanjuoksu veikkauspisteen, kukkaliikkeen ja pelastusarmeijan kerääjän ohi symboliselle teräsportille, jonka takana aukeaa taivaan ivamukaelma. Vihanneksia, hedelmiä, salaatteja tulvii vastaan kuin ikuista nuoruutta. Sitten juurekset, leivät, palvelutiskit. Miljoona pulloa limsaa ja olutta vilahtaa näkökentän poikki. Leikkelehyllyä on kolmekymmentä metriä. Pakastettuja ranskanperunoita viisitoista metriä. Samalla reseptillä tehtyjä samanlaisia makkaroita eri valmistajien pakkauksissa loputtomasti.

Suuri osa tavarasta on teollista, valmiiksi maustettua, säilyväksi muumioitua, melkein valmiiksi syötyä. Jos tahdon munia, on käveltävä kymmenen minuuttia hallin perimmäiseen nurkkaan. Siinä välillä minua pommitetaan miljoonalla ärsykkeellä. Jo jogurttihyllyn luona alan uupua aistimusten tulvaan.

Kun astun ruuhka-aikana kauppaan, mieleeni tulee Steven Romeron kulutuskulttuuria irvaileva Day of the Dead -elokuva. Siinä joukko nuoria pakoilee nälkäisiksi zombeiksi muuttuneita asiakaslaumoja kauppakeskuksen käytävillä. Veri lentää.

Kauppa on moderni basaari sillä erotuksella, että se ei ole minkäänlainen kohtaamispaikka. Kaupassa en ole suhteessa toisiin ihmisiin, yhteisöön tai edes itseeni. Olen suhteessa logistiikkaan, varastointiin, kylmäsäilytysjärjestelmiin, tuotemerkkeihin ja talouteen. Siinä menen kärryineni, stressaantunut ilme kasvoilla: olen kuluttaja.

Maapalloistuneen maapallon kuluttaja. Hävittäjä. Talouden veturi ja ydinperheen kantava voima.

Elintarvikealan lakko oli ihana. Oli ihana nähdä tyhjiä hyllyjä. Oli ihanaa, kun ei tiennyt, onko jotain saatavilla. Oli ihanaa huomata juttelevansa kanssashoppaajalle, joka yritti yhtä aikaa napata viimeisen perunasalaatin hyllystä. Oli ihana joutua leipomaan leipää.

Oli ihanaa, että joutui miettimään vaihtoehtoja.

Kirjoittaja on muusikko ja kirjailija.

Helsingin Sanomat | hs.online@hs.fi