Purtavaa pihasta

Tähän aikaan vuodesta pieni pihamme on joka päivä suuri ihmetyksen lähde asfalttierämaassa ikänsä kasvaneelle. Lumet väistyivät, maasta nousi krookuksia, vuokkoja ja suloisia sinisiä skilloja hallaa pelkäämättä.

Kadulta vyörynyttä roskaa noukkiessa katselin, kuinka tulppaanit ja narsissit puskivat vartta. Kuka muuten syö mehujäätä talvella? Entä pussikaupalla raakoja nuudeleita?

Rusakot ovat järsineet hedelmäpuiden oksakärjet talvi talvelta korkeammalta lumimäärän vuoksi.

Isoiksi ovat kasvaneet rusakotkin, kaksi kertaa naapurin kääpiömäyräkoiran kokoisiksi. Ne venyttelevät koipiaan kuin kiusaksi lieassaan jahtia haukkuvan koiran edessä. Jos rusakkoa tohtisi ja saisi metsästää, voisi napata liha-aterian pihapiiristä.

Toukokuu on piharuoka-aikaa. Nokkosista tekee hyvää keittoa ja voikukan lehdistä parempaa salaattia kuin kaupan rukolasta. Luonnonkasvien käytössä olen vasta-alkaja. Guru Ulla Lehtosen opissa kuluu vielä rutkasti aikaa.

Korvasieni on lempisieneni. Ehkä siksi, että se on väärin käsiteltynä hengenvaarallinen. Kaunotar ja hirviö samassa itiöemässä.

Viime vuonna omenapuun alta löydetty laakakorvasieniesiintymä ei anna vielä elonmerkkejä. Niistä tulisi loistokastike syksyllä pakastetulle hirvelle. Kastikkeeseen voisi laittaa jo villiintynyttä ruohosipuliakin.

Raparperi on kasvanut. Sitä riittäisi kiisseliin.

Pitkien käppyräisten kirsikkapuiden valkea kukkahuntu oli satumainen näky. Kukkien seassa kävi ankara vipinä, kun pörriäiset imivät sekopäisinä mettä. Ehkä saamme muutaman kilon kirsikoita likööriin ja koristeeksi juustokakkuun.

Omenapuut ovat nyt pulleilla nupuilla. Ne haluavat olla varmoja, etteivät palelluta kukkiaan yöpakkasissa. Viime sato jäi vähäiseksi. Pääsisinpä vuoden tauon jälkeen panemaan omaa siideriä tuoreesta mehusta.

Biojätteen pikakompostori on herännyt ärhäkkäästi. Aikaisemmin kavahdin, kun kannen alta möyri jos jonkinlaista ötökkää ja mönkijäistä.

Nyt avaan kannen, kaadan jätteet muhimaan ja tarkkailen innostuneena nyrkin kokoista kärpästoukkien rykelmää, joka hilluu keittoluunpalan kimpussa. Kuin pienet pullukat koirat. Nekin ovat pihahommissa.

hs.ruoka@hs.fi Kirjoittaja on muusikko ja kirjailija.

Helsingin Sanomat | hs.ruoka@sanoma.fi