Ruokatarkkailijat Kaukasuksella

Aurinko tillittää silmään hotellin aamiaishuoneen ikkunasta. Pöydässä vitivalkeaa leipää, fetaa, kurkkua, tomaattia, pikakahvia – ja vihreä pullo, jonka kyljessä lukee Borjomi.

Kaadan lasiin ja maistan. Vähän kuin Samarinia, mutta suolaisempaa.

Neuvostoliitossa oli kuulemma sanonta, jonka mukaan krapula, joka ei lähde Borjomilla, on kuolemaksi. Tutkiva kolumnisti kokeilee, lähteekö.

Olemme kaveriporukalla Tbilisissä, Georgian pääkaupungissa. Ystävämme on siellä EU:n siviilikriisinhallintajoukoissa – siis mainio syy vierailla paikassa, jossa ei muuten kävisi.

On pääsiäinen. Kaduilla myydään suurenmoisia maataloustuotteita: vihanneksia, yrttejä ja juureksia, jotka saavat markettien antiin tottuneen suomalaisen kyyneliin.

Kaikki on juuri poimittua, kauniin väristä, tuoksuvaa, herkullista. Eikä maksa juuri mitään.

Kriisi Venäjän kanssa on lähes lopettanut Georgian, ikivanhan hedelmä- ja viinituottajan, ulkomaankaupan. Sato mätänee varastoissa.

Talous on hyytynyt. Rakennusprojektit seisovat keskeneräisinä. Ihmiset odottavat jotain tapahtuvaksi. Se jokin tuntuu olevan paikallisen väestön ulottumattomissa, Venäjän, EU:n ja Naton välisissä hienosäädöissä.

Illastamme joen varressa hienossa ravintolassa. Henkilökuntaa on yhtä paljon kuin asiakkaita.

Tilaamme munakoisoa ja pähkinätahnaa, salaatteja, täytettyjä sieniä, juustopiirakoita, lihanyyttejä, kanaa valkosipulikastikkeessa, possua ja korianteria, lammasvartaita, uppopaistettuja uusia perunoita ja kiviuunissa vastapaistettua leipää.

Painikkeeksi kuohuviiniä, muutama pullo loistavaa paikallista punaviiniä, votkasnapsit, ja tietysti Borjomia. Seitsemän hengen lasku koko illalta on kuusikymmentä euroa. Melkein nolottaa maksaa niin vähän juhla-ateriasta.

Myöhemmin matkaamme Goriin, Stalinin syntymäkaupunkiin. Asumme kolhon Stalin-museon vieressä. Aika on pysähtynyt.

Stalin Avenueta pyyhkii kolea tuuli. Autoista puuttuu puskuri tai pakoputki.

Käymme torilla ja lihakaupassa. Tuoksut ovat huumaavia. Isot äijänroikaleet pistävät ruhoja paloiksi kirveellä paljon mittailematta. Samaan palaan tulee helposti paistia, kylkeä ja fileetä, kaikki ensiluokkaista.

Illalla pidetään EU-väen puutarhassa grillijuhla. Olemme tarjoutuneet kokeiksi. Upeista aineksista on riemu tehdä tsatsikit, munakoisotahnat, salaatit, vihannesnyytit ja marinadit vartaille. Ja uusia perunoita suomalaisittain.

Kun kuuntelen Gorin hämärtyvässä illassa yhteisestä fiestasta nauttineen itävaltalais-suomalais-ruotsalais-saksalais-israelilaisen poliisi- ja virkamiesporukan laulavan yhdessä Hava Nagilaa, ajattelen, kuinka maailma on niin epäoikeudenmukainen, outo ja kaunis.

Aamulla selviää, tehoaako Borjomi.

Kirjoittaja on muusikko ja kirjailija.

Helsingin Sanomat | hs.online@hs.fi