Älykkäät pallopäät

Suomalainen jalkapallofani on ainutlaatuinen olento. Siellä se seisoo räntäsateessa käyttökiellon partaalla natisevassa katsomossa hoilaamassa neljän muun kaltaisensa kanssa, kun oma joukkue häviää.

Pelin jälkeen se menee tuontioluisiin erikoistuneeseen pubiin juomaan tummaa Budejovicky Budvaria ja keskustelemaan "pojiksi" kutsumiensa 45-vuotiaiden kavereidensa kanssa Jari Litmasen kulloisestakin vammasta. Kun suomalainen jalkapallofani ei ole kiinnitettynä näihin primääritehtäviinsä, se kulkee julistamassa, kuinka jalkapallo on älypeli ja sen seuraaminen on normaalia fiksumpien ihmisten harrastus. Väite perustuu siihen, että jalkapallofanin mukaan asia on näin.

Omasta mielestään nimittäin jalkapallofani on älykäs, sillä samalla tavalla, jolla jokainen ihminen on omasta mielestään huumorintajuinen, eikä esimerkiksi arvostelukyvyltään sumentunut leuhka urpo. Etenkin jalkapallofani haluaa erottaa itsensä jääkiekkofanista, joka on useiden, iltapäivälehtien keskustelupalstoilla mainittujen ulkomaisten tutkimusten perusteella osoitettu tyhmäksi ja juntiksi. Jääkiekkofanit ovat tyhmiä ainakin siksi, että jalkapallo on maailman suosituin laji ja jääkiekko ei.

On älytöntä pitää urheilusta, joka on valtakunnan ykköslaji vain meillä ja Kanadassa. Usein kuultu perustelu on myös se, että jääkiekossa on arvokisoja liian usein, joten hei pikkasen skeida laji.

Jalkapallo on myös hitaampaa ja siksi taktisempaa, kun taas jääkiekossa isokokoiset ääliöt vain törmäilevät toisiinsa holtittomasti ja liian nopeasti. Myös jalkapallon pelaajat ovat fiksumpia kuin jääkiekon pelaajat, koska onhan se nyt niin ja kyllähän sen jokaisen järkikin jo sanoo. Vähän niin kuin Asterixin lukijat ovat viisaampia kuin Aku Ankan taskukirjojen lukijat, koska Asterix on elegantti ranskalainen ja Aku Ankka vain amerikkalainen, kaupallinen hönö.

Lisäksi jääkiekkoilijat ovat inhoja, maskuliinisia pullistelijoita ja väkivaltaisia möhköjä, kun taas jalkapalloilijat ovat hintelämpiä ja kiltimpiä, mitkä tietysti ominaisuuksina liittyvät aina toisiinsa. Lisäksi niiden pakarat erottuvat sortsien läpi, toisin kuin lätkävarusteista.

Älykkyyden ja urheilulajin seuraamisen ovat epäilemättä kytkeneet yhteen sellaiset suurissa kaupungeissa asuvat miehet, jotka ovat suorittaneet approbaturin jossakin yhteiskuntatieteessä, erottuakseen niistä, jotka eivät ole approa suorittaneet.

Jääkiekko on liian suosittua, kuten Yön musiikki ja väärät puolueet, se on liian kansanomaista ja liian suomalaista, jäähallissa haisee lihapiirakka. Jalkapallo taas edustaa sitä ihailevalle suomalaiselle riittävän marginaalista indie-urheilua, liberaalisuutta, sushibaareja ja maita, joissa saa ihania viinejä ruokakaupoista.

Kirjoittaja on vapaa toimittaja.

Helsingin Sanomat | hs.online@hs.fi