Homo marisija käy hitaalla

Viime viikolla ei päässyt lentämään, ja se sai monet vähän ajattelemaan. Useimman ajattelijan päässä syttyi sellainen ihana, vanhanaikainen hehkulamppu, joita ei enää valmisteta ja joka sanoi: hitaus on siisti juttu. Ajatuksen pääsisällöstä huolimatta ajattelijat eivät jääneet pureskelemaan juolahdustaan sen pidempään, vaan he postasivat, meilasivat, twiittasivat ja julkaisivat sen mitä suurimmalla kiireellä.

Se osoitti, että yksi 26 tunnin bussimatka ei ihan riitä jalostamaan nykyaikaisen homo marisijan tyytymättömyyttä hienoksi filosofiaksi.

Hitaus, niin kuin tuhkasta ajatuksensa kaivaneet sen kokevat, on erityisesti hidasta matkustamista. Heidän mielestään on "luonnotonta", että ihminen lentää.

Filosofit harvoin vetoavat Raamattuun eli siihen, että jos Jumala olisi halunnut ihmisten lentävän, hän olisi luonut meille siivet. Sen sijaan hitauden perusteeksi riittää esimerkiksi "arjen filosofin" Alain de Bottonin BBC:n kolumnissaan esiin kaivama arabialainen sananlasku siitä, kuinka "ihmisen sielu matkustaa aina vain kamelin vauhdilla". Botton vain unohtaa, että kenelläkään meistä ei ole enää sielua, sillä intiaaneilla on sanonta, että valokuvaaminen kaappaa sen.

Hitauden evankelistinen päättelyketju on syntynyt tietysti eliittiin kuuluvien ihmisten aivokurkiaisissa. He ovat kovapalkkaisia ihmisiä, jotka usein joutuvat matkustamaan työkseen. Tylsäksihän se käy. Lähtöselvitykset tökkivät, koneet ovat myöhässä, turvatarkastus matelee. Perillä odottaa tympeä kokous. Lentämiseen menee kentälle siirtymisineen bruttoaikaa niin paljon, että alle 500 kilometrin matkat kannattaa kaikkialla taittaa, mikäli mahdollista, nykyaikaisessa junaverkostossa.

Että ei tässä nyt sentään missään teleportaation kynnyksellä ole oltu.

Joten eikö siellä jonottaessa tai mannertenvälisellä lennolla olisi syntynyt tällaisia samanlaisia keloja siitä, kuinka matkanteko on välitila, jossa ajatuksilla on tilaa liikahdella pään sisällä kuin biisonit preerialla tai kamelit aavikolla?

Ei olisi, sillä hitaamman matkustamisen perään haikailu on normaaliolosuhteissa, normaalijärjellä ajateltuna täysin naurettavaa.

Tekisivätkö poliitikot parempia päätöksiä, jos he Brysseliin lentämisen sijaan matkustaisivat sinne laivalla kitaten gintoniceja? Olisiko suomalainen tehdastyöläinen avarakatseisempi, jos se vuosilomallaan ehtisi enintään Latvian Jurmalan rannoille? Olisivatko "arjen filosofit" fiksumpia, jos he istuisivat vähän useammin bussissa 26 tuntia?

Eivät, eivät ja eivät. Eikä ketään ole tähän mennessäkään kielletty seilaamasta rahtilaivalla Amerikkaan. Sinne vaan, ja muistakaa ottaa sulkakynät mukaan. Niillä syntyy tekstiä ihanan hitaasti.

Muualla HS.fi:ssä:

Helsingin Sanomat | hs.online@hs.fi