Hyvä ihminen antaa valtiolle

Viime aikoina niin sanottujen oikein ajattelevien hyvätuloisten huolenaiheena on ollut valtion talous.

Sdp:n puoluesihteeri Mikael Jungner arvioi meille joitakin viikkoja sitten, että valtion täytyy säästää/leikata menojaan/kaivaa lisää hillonderia kahden miljardin euron edestä, jotta valtion velkaantuminen voidaan pysäyttää.

Kyseessä oli yhden puoluepampun arvio, mutta lukuun tartuttiin hanakasti, koska isot luvut ovat seksikkäitä ja säästäminen, nipistäminen, leikkaaminen ja niiden ehdotteleminen ovat ihanan ikäviä, sellaisia todellisen yhteiskunnan sankarin hommia.

Lisäksi on syytä muistaa, että valtion velkaantumisen täytyy olla jokaisen yksittäisen kansalaisen henkilökohtainen huoli, koska muuten tulee mörkö ja puree meiltä kaikilta päät poikki ja panee sitten veroprosentiksi 98.

Tämä innoitti monet tekemään omia pikku laskelmiaan ja säästöehdotuksiaan

Esimerkiksi toimittaja Timo Harakka kertoi A-studion kolumnissaan (ja blogissaan), että Linnan juhlien jatkoilla he olivat Jari Sarasvuon kanssa hiukka jubailleet siitä, että he eivät oikeastaan tarvitse lapsilisiään, joten he aikovat lahjoittaa ne kehitysapuun. (Oi tätä valmiiksi tarjoiltua mielikuvaa niistä mussukoista siellä Teatterissa, smokeissaan ja samppanjalasit käsissään, maailman köyhät mielissään.)

Harakka riemuitsi, että heillä on tähän "kansan" tuki, sillä 78 % kansasta ottaisi rikkailta lapsilisät pois.

(Toisaalta Timo ei muistanut, että 20 % kansasta on sitä mieltä, että kehitysyhteistyörahoja pitäisi vähentää, ja 61 % mielestä niitä ei pidä ainakaan lisätä.)

Hieman myöhemmin Harakalle ja Sarasvuolle myös selvisi, että heidän ei olisi edes tarvinnut ottaa lapsilisää vastaan, sillä sitähän anotaan Kelalta lomakkeella, jonka voi vain jättää lähettämättä.

Niinpä Harakka päätyi ajatukseen, että hän voisi vapaaehtoisesti luopua perheensä lapsilisästä.

Se on ihana, ihana ajatus niin monella eri tasolla.

Ensinnäkin tietysti niin, että ihminen ei ota yksilönä vastaan rahaa, jota ei tarvitse yhtään mihinkään. Ilmaisesta rahasta kieltäytyminen on kuitenkin henkisesti niin suuri teko, että jonkinlainen julkinen nimilista tai Facebook-ryhmä heidän kunniakseen pitäisi perustaa.

Toisekseen siihen sisältyy positiivinen, aurinkoinen uskomus siitä, että kansalaisen täytyy normaalin veronmaksamisen ja yhteiskunnassa toimimisen ohella lahjoittaa valtiolle rahaa, koska valtio on lähtökohtaisesti aina hyvä ja jakaa lahjoitusvarat oikein niitä tarvitseville.

Eikä esimerkiksi ikuisesti persaukinen rahasyöppö, jonka ansioihin voi laskea myös sen, että parina viime vuosikymmenenä ne rikkaat ovat nimenomaan rikastuneet ja köyhät köyhtyneet.

Vapaaehtoisesti lapsilisistään luopuminen on hyvin läheistä sukua myös ajatuksille luopua terveyskeskusten käyttämisestä (jää köyhille enemmän aikoja) ja hoitaa omat lapsensa kotona (päivähoito on yhteiskunnalle erittäin kallista).

Ja vain Suomessa tästä hyvätuloisten kauniista ajatuksesta jättää mahdollisimman pieni yhteiskunnallinen kulujalanjälki seuraisi jotain ylevää ja hienoa, eikä heiveröistä valtiota ja rikkaiden yhä epätodellisempina leijuvia keloja maailman menosta.

Helsingin Sanomat | hs.online@hs.fi