Koiraihmiset, tulkaa järkiinne

Työkaveri näki viikko sitten vaatekaupassa julkkiskokki Sara La Fountainin ja hänen ohjaajapuolisonsa Antti Jokisen. Jokinen kantoi kainalossaan pientä asustekoiraa, chihuahuaa tai vastaavaa.

Normaali ihminen kysyisi nyt kaksi kysymystä. Miksi koira piti ottaa mukaan kauppaan? Ja eikö se osaa itse kävellä?

Näitä kysymyksiä kuulee harvemmin, koska normaalien ihmisten sijaan maailmassa on yhä enemmän koiraihmisiä. Tässä yhteydessä koiraihmisillä ei viitata klassiseen koira- ja kissaihmisjaotteluun, vaan eräänlaisen mutageenin aiheuttamaan käytösmuutokseen aiemmin terveessä ihmisessä.

Koiraihmiset ovat niitä, jotka kirjoittavat koiransa nimen joulukorttiin, jonka kääntöpuolella Palle istuu tonttulakki päässään. Jos koiraihminen on toimittaja, hän haluaa lihavoida kirjoittamissaan jutuissa mainittujen koirien nimet.

Koiraihmiset kutsuvat itseään koiriensa ”mammoiksi” ja ”papoiksi”. Mamma pitää koira-aiheista blogia, jossa Palle kehuu minä-muodossa elämäänsä. Tämä on mahdollista siksi, että mamma on onnistunut ujuttautumaan koiransa pään sisään, josta hän on löytänyt hämmästyttävällä tavalla omien ajatustensa kaltaisia keloja.

Koska koiraihmiset suhtautuvat eläimiinsä kuin olisivat niiden vanhempia, heidän täysipäisyytensä epäileminen on yhtä suuri erhe kuin toisten lastenkasvatusmetodeihin puuttuminen.

Koiraihmisilla on myös hyvin matala kynnys levittää sosiaalisessa mediassa epäilyksiä koirien myrkyttäjistä, koska heidän mielestään kaikki koiriin neutraalisti suhtautuvat ihmiset ovat potentiaalisia koirantappajia.

Koiraihmiset puolustavatkin usein kiihkeästi eläinten oikeuksia. Eläimillä he käsittävät koirat, kissat ja muut söpöt lemmikit, villieläimistä siilit ja ehkä oravat, toisinaan myös koiria muistuttavat turkiseläimet ja sudet. Mikäli siis susi ei ole sattumoisin hätyytellyt juuri omaa koiraa.

Eläinten oikeuksien puolustaminen tarkoittaa käytännössä vihaisilla hymiöillä varustettua kirjoittelua nettipalstoilla, joissa uhataan tappaa ne ihmiset, jotka ovat kohdelleet eläimiä huonosti. Koska lehmä, sika, lammas ja kana on tehty ruokalihasta, niitä eivät koske sööttien eläinten oikeudet. Paitsi poikasina. Paitsi broileria. Ja porsasta, koska se on nuorenakin jo aika suuri eikä niin kovin nätti.

Muutama vuosi sitten eräälle illalliselle kokoontui kansainvälinen joukko akateemisesti koulutettuja koiraihmisiä, amerikkalaisia, israelilaisia, englantilaisia, australialaisia sekä yksi suomalainen ja yksi eteläkorealainen. Melko pian sen jälkeen, kun kaikki olivat pakollisen kohteliaasti haukkuneet amerikkalaisille George W. Bushia, britti sanoi korealaiselle: ”Niin, te syötte koiria, mitäs meininkiä se on?”

Korealainen yritti huonohkolla englannillaan selittää, että he eivät syö lemmikkikoiria vaan erityyppistä koiralajia, joka ei oikeastaan ole koira sellaisena kuin me koiran tunnemme.

Selitykset olivat turhia, sillä länsimaiset kulttuuri-imperialistit olivat tuomionsa jo jakaneet. Kun he olivat moukkamaisesti päivitelleet korealaiselle tätä heidän mielestään kammottavaa tapaa, he kumartuivat pihviensä ylle uhraamatta ajatustakaan sille, että maailmassa on yli miljardi ihmistä, joiden mielestä lehmän syöminen on melko barbaarista.

Helsingin Sanomat | hs.online@hs.fi