Kun kirjailija ei päässyt vessaan

Työntekijä sai potkut haukuttuaan pomoaan Facebookissa, kertoivat uutiset tiistaina. Tapaus on tietysti törkeä, koska Suomessa irtisanomisen perusteeksi ei pitäisi kelvata se, että työntekijä on riittävän pahvi nillittääkseen työpaikkaongelmiaan julkisesti.

Samana päivänä Ilta-Sanomien Viihde-osiossa kirjailija Sofi Oksanen kertoo, miksi hän ei saapunut työnantajansa, WSOY:n toimitusjohtaja Anna Baijarsin järjestämään palaveriin. "Minulla on ihan oikeasti muitakin töitä. Toimitusjohtaja ei ehkä ole huomannut sitä, että kirjailijat eivät istu kotonaan odottamassa keisarinnan mahtikäskyä."

"Keisarinnan" palaveri oli kutsuttu koolle siksi, että Oksanen ja 11 muuta WSOY:n kirjailijaa lähettivät perjantaina kirjeen, jossa he haukkuivat Baijarsia ja toista kustantamon johtajaa. Allekirjoittaneiden puhemiehenä toiminut Oksanen taustoitti kirjettä: "he eivät ole ehkä käsittäneet, miten isoa kustantamoa he johtavat" ja "kirjailijoiden työrauha on ollut kuralla jo pitkään".

Oksasen ei tarvitse miettiä, mitä hän julkisesti esimiehistään sanoo, sillä hän on menestyskirjailija, joka potkujen pelkäämisen sijasta voi halutessaan järjestää sellaiset pomolleen. Tai ainakin yrittää sitä. On kysyttävä pari kysymystä. Yksi niistä ei ole se, miksi tapaus on esillä iltapäivälehden viihdeosastolla, sillä vastaus siihen on ilmeinen.

Ensimmäinen kysymys on, kuinka allekirjoittaneet kirjailijat ovat ajatelleet, että kirjailijoiden työrauha parantuu, kun ongelma otetaan lehdistön käsittelyyn? Voisi olettaa, että toimittajat ovat alkaneet soitella kirjeessä osallisina olleille siihen tahtiin, ettei edes A. W. Yrjänä, 42, ole ehtinyt kirjata ylös uniaan tänä syksynä julkaistun 500-sivuisen Päiväkirjansa jatko-osaa varten.

Toinen kysymys, tosin retorinen, kuuluu, että ei kai kirjettä vain ole laadittu kirjamessujen avajaisten jatkoilla ravitsemusliikkeessä WSOY:n edustustilin inspiroimana. Kysymys on retorinen siksi, että se on epärelevantti näinkin suurten asioiden ollessa kyseessä.

Kolmas kysymys liittyy kirjailijan ammattiin, joka salaperäisessä ylemmyydessään tietysti kiehtoo tavallisia kansalaisia. Kustantamon johto ei tietenkään saa sekaantua taiteilijoiden prosesseihin, mutta kirjailijat kyllä tietävät paremmin, miten johtajien hommat hoidetaan, onko näin? Samoin voi päätellä, että tällaisten julkisten kahakoiden tarkoituksena on todella parantaa työpaikan henkeä ja kehittää kirjallisen kulttuurin elinolosuhteita eikä esimerkiksi ajaa omia ja kavereiden etuja uhkailemalla ja kiristämällä, omaa julkista asemaansa hyväksikäyttäen.

Meidän ulkopuolisten on vaikea ottaa asiaan mitään kantaa, sillä kirjailijat ovat esitelleet ongelmiaan melko yleisluonteisesti viitaten "piinallisiin olosuhteisiin" ja "kirjailijoiden tunnelmiin".

Ainoa konkreettinen esille tullut epäkohta olivat viime viikonlopun kirjamessujen järjestelyt. Sofi Oksasen mukaan esimerkiksi hänen aikataulunsa oli niin tiukka, että hän ei ehtinyt käydä vessassa.

Sellaiset työolot eivät tietenkään vetele. Myös kirjailijoilla on inhimillisiä tarpeita, kuten vaikkapa Lidlin työntekijöillä, ja hekin saavat nykyään käydä työaikana vessassa ilman, että kaikkien muiden tarvitsee lukea siitä sanomalehdestä.

Helsingin Sanomat | hs.online@hs.fi