Lutkat ja poliisit

Toissa lauantaina järjestettiin Lontoossa niin sanottu lutkakävely, mielenosoitusmarssi, jolla naiset haluavat ilmaista oikeuttaan pukeutua niin kuin huvittaa.

Lutkakävelyiden sarja alkoi keväällä Kanadan Torontosta, jossa muuan pösilö poliisi möläytti – jälleen kerran – että naiset voisivat välttyä paremmin seksuaaliselta väkivallalta, jos eivät pukeutuisi "kuin lutkat".

On tietysti selvempää kuin selvinkään pläkki, että ihmisiä ei raiskata koskaan missään, olivatpa he pukeutuneet tuulimyllyiksi tai pelkkään vartalomaaliin tai olisivatpa he kuinka tyhmiä, ärsyttäviä, heikkoja ja humalaisia hyvänsä.

Yhtä selvää on, että me emme tekisi mitään muuta kuin marssisi, jos kaikista poliisien päästöistä syntyisi protestiliikkeitä.

Poliisi ei instituutiona edusta maailman moraalis-filosofisen ajattelun kärkeä. Se on pikemminkin yhteiskunnan roskakuski, jolta voikin odottaa päättelyketjua, että piilotetaan roskalaatikot, niin kuskattavaa jätettä tulee vähemmän. Poliisin tehtävänä ei ole jakaa meille elämän- tai pukeutumisohjeita, vaan valvoa järjestystä. Ei Paola Suhonenkaan neuvo poliiseja automaattisen liikenteenvalvonnan järjestelyissä.

Siksi yksittäisten poliisien pöntöille näkemyksille pitäisi antaa paljon vähemmän huomiota.

Suomalaisetkin ovat aktivoituneet, ja meillä lutkakävellään elokuussa.

Lontoon marssille osallistui 5000 ihmistä, mikä ei kaupungin mittakaavassa ole kummoinen luku, mutta mediahuomiota tapahtumien sarja on saanut yltäkylläisesti.

Se johtuu tietysti siitä, että marsseilta on saatu lehtiin kivoja kuvia, joissa naiset ovat olleet rinnat paljaina.

Kävelyiden vaikutuksesta poliisien sivistystason kohoamiseen ei ole vielä näyttöä.

Kirjoittaja on vapaa toimittaja.

Helsingin Sanomat | hs.online@hs.fi