Menepäs tyttö reippaasti hommiin siitä

Ympäristöministeri Paula Lehtomäki valitsi hölmöimmät mahdolliset syyt kieltäytyessään keskustan puheenjohtajaehdokkuudesta Ylen Ykkösaamussa lauantaina: pienet lapset.

Heti seuraavana päivänä pääkirjoituksissa ja kolumneissa Lehtomäen ratkaisua pintapuolisesti ymmärrettiin, mutta todellisuudessa kritisoitiin: "Mitä Paula pelkää?" ja "Lehtomäki valitsi ennemmin perheensä kuin keskustan ja koko kansakunnan johtamisen. Tämän voi halutessaan nähdä vastuunpakoiluna."

Tutkija oli huolissaan siitä, että naisilta hyväksytään huippuduuneista kieltäytyminen perhesyiden takia, koska ajatellaan, että "päävastuu lapsista on edelleen naisilla".

Lehtomäki itse selitteli, ettei tässä tapauksessa "perheen ja uran yhteensovittamisen" onnistu.

Ihme, ettei kokenut ministeri tajunnut etukäteen tekemäänsä virhettä, sen verran mölinää kuultiin jo Sari Sarkomaan jättäessä ministerinpestinsä. Ihan kuin he molemmat olisivat ilmoittaneet ryhtyvänsä yhtäkkiä lestadiolaisiksi kotiäideiksi, eivätkä vain torjuneet liian suurta työmäärää.

Kimmo Tiilikainen sentään älysi kieltäytyä mahdollisesta puheenjohtajuudesta epämääräisiin asia- ja keskustelusyihin vedoten, vaikka hänelläkin on kaksi pientä poikaa.

Työelämä näkee lapset edelleenkin vaivalloisesti liikuteltavina tuottavuusjarruina, ja perheet tuotantoyksikköinä, joissa työnantajat kilpailevat isät ja äidit välikäsinään siitä, kummalta saa helpommin 14-tuntisen työpäivän.

Koska naiset ovat työelämässä edelleen haastajan asemassa, heitä painostavat niin mieskollegat kuin tasa-arvoihmisetkin. Ei Jyrki Katainenkaan näe lapsiaan koskaan, miksi Lehtomäenkään pitäisi!

Ministerin on oltava esimerkkinä muille naisille ja pyrittävä yhä ylemmäs! Kyllähän naisille annettaisiin johtotehtäviä, mutta eivät ne ota niitä vastaan! Eikä ihme, etteivät ota. Paras työntekijä on edelleen sellainen, joka on valmis antamaan työelämälle riittävän suuren ja verisen uhrilahjan. Unohda nyt muu ja raada kunnolla, jotta voit tulevaisuudessa tehdä vielä enemmän töitä.

Eikä naisilta oikeasti hyväksytä huipputöistä kieltäytymistä minkään syyn takia. Naiset eivät voi kieltäytyä liiasta työnteosta, ilman että siitä tulee ideologinen ongelma. Perheeseen vetoamista pidetään mikkoslaisena äärihörhöilynä, joka johtaa suoraan 50-lukulaiseen kotirouvayhteiskuntaan.

Pelottavan konservatiivisilta kalskahtaviin "perinteisiin perhearvoihin" sortuu nainen, joka perjantai-iltana työpäivän jälkeen mieluummin lämmittää lastensa kanssa makaronilaatikkoa ja katsoo Hauskoja kotivideoita sen sijaan, että seisoisi espoolaisella torilla kuuntelemassa eläkeläisten ja humalaisten jorinoita.

Nykyaikainen työn ja perhe-elämän yhteensovittaminen tuntuu tarkoittavan sitä, että molemmat vanhemmat viettävät hereilläoloaikansa töissä, jotta saavat riittävästi rahaa palkatakseen kotiapulaisen hoitamaan lapsiaan. Siis ihan kuin 50-luvulla, paitsi että tasa-arvon nimissä kumpikaan ei saa enää koskaan olla kotona.

Koska täytyyhän naisten tehdä samat virheet kuin miestenkin.

Toimittaja Sanna Sommers kirjoitti Me Naisiin vuosi sitten reportaasin, jossa seurattiin 31-vuotiasta naista, joka jättäytyi pois mediatoimistotyöstään viettääkseen enemmän aikaa hiljattain leskeytyneen isoisänsä kanssa.

80-vuotias Yrjö sanoo jutussa: "Nyt vasta olen havahtunut siihen, että olen ollut aika jörrikkä. Lapset ja lapsenlapset ovat vaan tepastelleet siinä, ja minä olen heidät unohtanut, kun työ vei kaiken huomion."

Helsingin Sanomat | hs.online@hs.fi