Suomalainen haisee karjalanpaistille

Toissasunnuntain Helsingin Sanomien F-osaston Ongelmia kotona? -palstalla oli seuraava kysymys, tai oikeastaan antropologinen herkkupommi:

Asun omistusasunnossa kerrostalossa. Samassa rapussa asuu vuokralla perhe, joka käyttää ruuanvalmistuksessa voimakkaita mausteita. Rapussa on usein erittäin voimakas haju, joka tunkeutuu asuntoihin. Perhe valmistaa ruokaa myös myöhään iltaisin. Onko muiden asukkaiden tyydyttävä haistelemaan etovia hajuja vai mitä teemme?

Kun tosisuomalainen hankkii maanmiestensä taloudellisesti tukemana, valtion lainatakauksien ja verohelpotusten pönkittämänä omistuasunnon, hän mitä ilmeisimmin joutuu siihen mystiseen kurjuuteen, missä vaalien tienoilla "suuri osa" kansasta elää.

Suomalainen on kuin haja-asutusalueen automarketti. Sen sisällä on pitkää putkikäytävää reunustettuina pahvisilla avainlippupakkauksilla ja se vaatii ympärilleen peltoa ja asvaltoidun paikoituskentän.

Ihmisarvoinen suomalainen elämä edellyttää siksi omakotitaloa Järvenpäässä ja kahta autoa, joista vähintään toisessa on automaattisempi ilmastointi kuin naapurilla.

Mutta omien kansalaisten asiat ovat maassa sen verran huonosti, että monet joutuvat asumaan kerrostaloissa. Siellä suomalainen kansallissielu kokee olevansa vangittuna, kuin kettingillä yhteen pakotetut ostoskärryt markettien katoksissa.

Kerrostalossa asuvan suomalaisen henkistä kutistumista voi ymmärtää vain toinen samanlainen.

Siksi suomalaisen asumisen säännöt ovat sellaiset, että huoneistossa on sallittua puhua klo 17–18 perheen yhteisen perunapäivällisen äärellä, klo 20.30 saa kuulua Ylen uutistenlukijan ääni ja aamulla voi käyttää sähköhammasharjaa, kunhan muistaa, että joku on ehkä juuri tullut yövuorosta ja tarvitsee unta.

Rappukäytävä on yhteinen tila, jossa ihminen voi viettää kymmeniäkin sekunteja, joten sinne on kohteliasta tuottaa pullantuoksua tai jotakin muuta mietoa, jonka tunnistaa suomalaiseksi, kuten koivun, tervan tai harhaisen menneisyydenhaikailun hajua.

Kaikenlaisten löperöiden asunto-osakeyhtiölakien takia samoissa kerrostaloissa voi asua myös ihmisiä, jotka eivät omista asuntojaan.

Siis hyyryläisiä, joilla nyt jo ihan näin näppituntumalta on matalampi hygieniataso ja ilmiselvät aikeet kateusmielessä alentaa osakkeiden arvoa.

Entisaikaan vuokralaiset olivat nöyriä opiskelijatyttöjä maalta, mutta nykyään ne voivat olla vaikka – sana, joka on tippunut tai tiputettu alussa esitetystä kysymyksestä, mutta jonka voi haistaa joka riviltä – ulkomaalaisia.

Kantasuomalainen osakkeenomistaja joutuu kärsä postiluukussa arpomaan, että mikä on tuo haju rapussa, ei ole muuten karjalanpaisti ja kellokin on jo sen verran, että enintään kuuluu haista iltatee ja edamjuustoleipä.

Että noinkohan edes aamulla ovat töihin menossa.

Suomessa on maan tapana käyttää suolaa, valkopippuria ja laakerinlehteä, ja minähän hyväksyn työperäisen maahanmuuton, jos sen verran saa lisätä, että hajuttoman työperäisen maahanmuuton.

Kirjoittaja on vapaa toimittaja.

Helsingin Sanomat | hs.online@hs.fi