Suomi on täynnä pastellinvärisiä hölmölöitä

Enemmistö suomalaisista haluaa asua omakotitalossa. Tilastotietoa voi helliä mielessään, kun ajelee uusmaalaisessa maisemassa, jossa rospuuttoisen pellon keskelle on puristettu parikymmentä äitelänväristä pakettitaloa.

Näitä kotieläinten karjasuojilta näyttäviä asuinalueita on Suomessa tuhansia, ja ne saavat Itä-Pasilan vaikuttamaan sympaattiselta, ihmisrakkaalta ja ennen kaikkea järkevältä paikalta asua.

Suomalaiset haluavat käpristyä omakotitaloihin, koska se on kärsimystä ja kärsimys kuuluu kunnolliseen suomalaisuuteen. Täällä ei ajatella, että oma talo olisi ylellistä luksusta. Ei tietenkään ole, sillä talon pitää viedä kaikki rahasi 30 vuoden ajan, sen rakentaminen on esimerkillistä vasta, jos se on ajanut parisuhteesi romahtamisen partaalle, ja rusakkokin söi omenapuut.

Unelmien talo sijaitsee "luonnossa" eli pellolla, josta on syytä olla lähimpään Lidliin vähintään viisi kilometriä. Jos palvelut olisivat lähellä, niiden puutteesta ei voisi valittaa. Kun taloon muutetaan sisään, lattialistat eivät todellakaan saa olla paikoillaan. Puuttuvista listoista voi naukua kaikille talossa seuraavien seitsemän vuoden aikana vieraileville uhreille.

Suomalaiset omakotitalot ovat pimeitä ja ahtaita, ettei niistä vain aistisi röyhkeää tilan tuntua. Taloihin muotoillaan mahdollisimman monta erillistä koppia, joista omansa on likaisille vaatteille ja kuralle. Öljykattilalle on omistettu lukaali, jonka neliöissä asuu kaupungissa kaksi ihmistä.

Jos portaiden yläpäähän on vahingossa jäänyt vähän vapaata aulaa, siihen kasataan trampoliinin pahvipakkaus, jääkiekkokassi ja kuntopyörä niitä väliaikoja varten, kun asukas ei kuntoliiku haravoinnin, lumenkolauksen tai sademetsistä rakennettujen terassikalusteiden kokoamisen kimpussa.

Omakotiasuminen on myös ihastuttava tekosyy sille, miksi suomalaiset eivät pysty vähentämään kulutustaan, energiankäyttöään, autoiluaan tai ylipäätään tekemään uhrauksia muun kuin asumisensa hyväksi. On oltava kaksi citymaasturia, on oltava sähkökiuas, sähköilmastointi, sähköpumpulla käyvä pomppulinna sekä bensaa syövä pyykkitorni.

Omakotiasuja tarvitsee ne kaikki unohtaakseen, että on itse halunnut muuttua mintunvihreässä navetassa asuvaksi naudaksi, jonka velkalieka estää sitä käymästä baarissa lähimmässä kaupungissa, koska taksimatka kotiin maksaa 90 euroa.

40 vuotta sitten kun maatalojen pojat tulivat tehtaisiin töihin, ne eivät muuta tehneetkään kuin jauhoivat työläisille siitä, kuinka paperikoneiden tekeminen ei ole mikään oikea työ pellonkyntöön verrattuna.

Omakotiasuja on nykyajan kepulainen. Se saa happaman käyntivoimansa siitä, että kerrostaloasujilla on liian helppoa. Ne eivät tajua elämästä yhtään mitään. Siellä ne pötköttävät sohvillaan kuin hylkeet ja katsovat ikkunasta, kun huoltoyhtiön mies putsaa pihaa. Eivätkä kärsi lainkaan.

Helsingin Sanomat | hs.online@hs.fi