Hik! Pus pus. . . Hohhoijaa.

Hikka, nauru ja itku ovat viestejä ajalta, jolloin esi-isämme keikkuivat puissa. Myös haukotus, punastuminen ja suutelu ovat aika eläimellisiä tapoja. Teksti: Arja Kivipelto HS ja Timo Paukku HS

Aloin vetää henkeä syvempään saman tien, kun kirjoitin otsikkoon sanaa "hauko . . ." Eikä minua edes väsytä. Silti pelkkä sana "haukotus" haukotuttaa.

Ja melko varmasti sinullakin on leukasi jo ammollaan. Samalla kasvojen lihakset venyvät, pää kallistuu ehkä taaksepäin ja silmät hieman vesittyvät.

Noin. Se kesti kuutisen sekuntia.

Koko eläinkunta haukottelee. Tv-dokumentit näyttävät, miten leijonat ja apinat aukovat kitaansa. Yhtä lailla krokotiilit ja linnut haukottelevat.

Ihmisillä haukottelu tarttuu laumassa. Me näytämme kaverille, että samassa ryhmässä ja veneessähän tässä haukotellaan.

Haukottelu antaa myös happea ennen tärkeää hetkeä. Esimerkiksi pikajuoksijat haukkovat usein henkeä ennen lähtölaukausta. He tietävät, että tarvitsevat pian tehokasta hengitystä. Myös näyttelijät haukkovat henkeään esiripun takana.

Toki väsymyskin haukotuttaa. Oppitunti on tylsä tai kokous menee jaaritteluksi.

Haukottelu on kivaa. Kun ihmiset ovat saaneet arvioida, miten hyvältä haukotus tuntuu asteikolla 1–10, on haukotus keskimäärin 8,5 pisteen arvoista.

Jotkut ovat sanoneet, että haukotus on hidas aivastus ja aivastus nopea haukotus.

Tätä voit pohtia, kun alat lopetella toista haukotustasi tämän lukemisen aikana. Vai ehditkö jo kolmanteen?

Lisää aiheesta:

Helsingin Sanomat | hs.tiede@sanoma.fi