9.2.2011 3:00
Luonnon kauneus on hämmästyttävää. Miten uskomattoman kaunis ja ihmeellinen voikaan olla hiljainen kesäyö tai aurinkoinen talvipäivä. Pienikin retki luontoon opettaa näkemään aina jotain uutta ja ihmeellistä.
Valitettavan usein luonnosta kuitenkin löytyy myös paljon sellaista, mitä siellä ei toivoisi näkevänsä. Varsinkin keväisin sulavien lumien alta alkavat usein pilkistää ihmisten luontoon hylkäämät pullot, purkit, televisiot, jääkaapit ynnä muut sellaiset. Kauniin luonnon keskelle ilmestyy yhtäkkiä suoranainen kaatopaikka.
Tällainen näky on saanut miettimään ihmisten suhdetta luontoon. Laiskuus ja ahneus tuhoavat suuria osia maailman luonnosta joka päivä. Luonto nähdään joko kaatopaikkana, jonne voi vapaasti heittää kaiken, mitä ei enää tarvitse tai rahasampona, jonka kustannuksella voi takoa voittoa sitä lainkaan säästämättä tai suojelematta.
Sukupuuttoaalto jatkaa kiihtymistä, ja luonto saa aina vain väistyä ihmisten tarpeiden tieltä. Lisäksi ihmiset ovat alkaneet vieraantua luonnosta niin paljon, etteivät enää itse kykene näkemään tekemänsä tuhon vaikutuksia.
Vielä toistaiseksi ympäri maailmaa on jäljellä henkeäsalpaavan upeita luonnonmaisemia hienoine lajeineen. Kysymys kuitenkin kuuluu, kuinka kauan ne vielä säilyvät, ja kuinka moni nykyään uhanalaisista kasvi- ja eläinlajeista on olemassa vielä muutamien vuosien päästä muuallakin kuin kuvina kirjoissa. Olisi ikävää kertoa tuleville sukupolville siitä, miten kauniit luonnonmaisemat tuhottiin roskaamalla ja lopulta raivaamalla asutukseksi ihmisille tai miten monet hienot eläinlajit metsästettiin ahneuksissa sukupuuttoon.
Ihmisten tulisi huomata luonnon kauneus ja sen suojelun tarpeellisuus nyt, kun se vielä on mahdollista. Luonnossa on paljon pelastamisen ja vaalimisen arvoisia asioita. Pienilläkin teoilla voi saada aikaan paljon hyvää luonnon hyvinvoinnin edistämiseksi.
lukiolainen
Heinola
Helsingin Sanomat | hs.mielipide@sanoma.fi