Kielimatkaan!

Lomaromansseja, itsenäistymistä ja uusia kavereita. HS kysyi, millaista kielikurssilla on. Vaikka kurssille lähdetään oppimaan vieras kieli, parhaat muistot jäävät yleensä vapaa-ajasta, eivät oppitunneista. Teksti: Laura Kangasluoma HS

"Olin 16-vuotiaana ystäväni kanssa kielikurssilla Maltalla. Isäntäperheen äiti ilmoitti meille heti, että olemme jo niin vanhoja, ettei meillä ole kotiintuloaikaa. Muutenkaan meitä ei vahdittu: riitti, että ilmoitimme, tulemmeko päivälliselle.

Ensimmäisenä iltana ystäväni aloitti lomaromanssin paikallisen parikymppisen miehen kanssa, jonka tapasimme baarissa.

Emme osallistuneet EF:n järjestämiin bileisiin, koska muut kielimatkalaiset olivat 13- ja 14-vuotiaita eli hyvin nuoria.

Asuimme St. Paul's Bayssa, mutta viikonloppuisin lähdimme juhlimaan läheiseen St. Juliansiin. Alkoholi oli halpaa ja ihmiset mukavia. Jotkut paikalliset miehet ahdistelivat tyttöjä, mutta baareissa oli järjestyksenvalvojia, jotka puuttuivat tilanteisiin herkästi. Kielimatkalaisista pidettiin huolta.

Kaiken kaikkiaan reissu oli elämäni hauskin. Ennen lähtöä päätimme vielä kauhistuttaa vanhempiamme ja otimme kulmakorut."

Tyttö, 20

"Varasin viime kesäksi kielimatkan Jerseyn saarelle. STS lähetti postia koko vuoden ja järjesti infotilaisuuden. Isäntäperheemme oli ystävällinen viisikymppinen pariskunta. He neuvoivat kaiken suihkun käytöstä bussilla liikkumiseen.

Talossa oli kokolattiamatto jopa kylpyhuoneessa. Se tuntui kodikkaalta, mutta hiukan tunkkaiselta.

Ruokakin oli erilaista, mutta siihen tottui. Aamupalalla ei ollut juustoa tai kinkkua, vaan leivälle laitettiin marmeladia. Pöydässä piti koko ajan puhua niitä näitä tai kysellä kuulumisia. Reissu oli kuitenkin ikimuistoinen."

Tyttö, 15

"Olen ollut kahdesti EF:n kielimatkalla Maltalla, ensimmäisen kerran 13-vuotiaana. Lentokentällä minua oli vastassa leader eli ryhmänjohtaja, joka huolehti kielikurssilaisista koko matkan ajan. Rentouduin heti, sillä tiesin, että jos jokin menisi pieleen, hän auttaa. Majoituin EF:n Global Villageen eli hotelliin. Huoneessani oli neljä muuta suomalaistyttöä. Yhdestä heistä tuli hyvä kaverini. Matka oli niin hyvä kokemus, että kesällä 2010 lähdin Maltalle uudelleen. Kielimatkat antoivat minulle rohkeutta puhua englantia. Itsenäistyin ja sain uusia ystäviä."

Tyttö, 14

"Olin kesällä 2010 Ranskassa Montpellierin kaupungissa Institut Linguistique Adenetin (ILA) kielikurssilla. Ranskantaitoni oli surkea. Osasin sitä vain muutaman sanan. Kaikki meni kuitenkin hyvin. Kurssilaisia oli kaikkialta maailmasta, eniten Etelä-Amerikasta. Suomalaisia oli lisäkseni vain yksi. Opetus oli erittäin laadukasta. Neljän viikon jälkeen puhuin jo sujuvasti."

Tyttö, 20

"Lähdin Wave-kielimatkojen surffaus- ja kielikurssille Balille viime kesänä. Balilla oli upeat rannat, hyvää ruokaa, hienoja basaareja ja mikä parasta, jengi oli ystävällistä ja pojat hyvännäköisiä. Arkisin opettelimme surffausta ja englantia Balin EF-koululla. Iltaisin ja viikonloppuisin oli vapaata. Osallistuin paikallisten matkatoimistojen sukellus-, metsä- ja koskenlaskuretkille. Kokemus oli ihanin ikinä."

Tyttö, 16

"Viimekesäinen EF:n kielimatka Maltalle oli pettymys. Opetus oli samanlaista kuin Suomessa. Parin ryhmätyön lisäksi teimme lähinnä tehtäväkirjan harjoituksia. Kurssia mainostettiin kansainvälisenä, mutta olin tekemisissä ulkomaalaisten kanssa vain tunneilla. Kaikki retket tehtiin suomalaisryhmässä. Majoituin EF:n Global Villagessa. Siivoojat petasivat sängyt, tyhjensivät roskikset ja vaihtoivat pyyhkeet, mutta lattiat olivat likaiset jo tullessamme. Ihmettelen yhä, mihin matkasta maksamani vajaat 2 000 euroa käytettiin. Hintaan kuului kolme retkeä. Huone ja ruuat olivat vaatimattomia, ja kaikki muu piti maksaa itse, jopa bussiliput kouluun. Kaikesta huolimatta matkasta jäi hyviä muistoja."

Tyttö, 15

Lisää aiheesta:

Helsingin Sanomat | hs.matkailu@sanoma.fi