Mediaa pitää käyttää koulussa monipuolisesti

Aktiivisia ja osallistuvia kansalaisia ei kasvateta sillä, että sanomalehtiä viedään luokkaan vain silloin tällöin.

Koulun sanomalehtiopetuksella on Suomessa pitkät perinteet. Sanomalehtien Liitto ja sen jäsenlehdet ovat jo lähes viiden vuosikymmenen ajan pyrkineet lisäämään sanomalehtien käyttöä opetuksessa. Osa tätä opetusta on koulujen sanomalehtiviikko, joka järjestettiin ensimmäisen kerran vuonna 1976.

Sanomalehtiopetus onkin ollut merkittävä osa mediakasvatusta maassamme. Se on ollut hyvin organisoitua ja saavuttanut laajaa näkyvyyttä. Ilmaisia materiaaleja on tuotettu runsaasti eri oppiaineiden ja kouluasteiden tarpeisiin.

Painettua sanaa arvostavassa kulttuurissamme sanomalehtien lukemista on pidetty tärkeänä: lehtien lukemisen ja aktiivisen kansalaisuuden on sanottu kuuluvan yhteen. Sanomalehdet ovatkin kantaneet yhteiskuntavastuutaan osallistumalla aktiivisten kansalaisten kasvattamiseen. Samalla on haluttu huolehtia siitä, että lehdille riittää tilaajia tulevaisuudessakin.

Kouluissa sanomalehdet on otettu hyvin vastaan, sillä lehtien lukijaksi kasvattaminen on sopinut yhteen koulun kasvatustavoitteiden kanssa. Opettajille sanomalehti on tuttu ja turvallinen viestin, joka harvoin herättää moraalista paniikkia.

Kaikille oppilaille sanomalehtien lukeminen ei kuitenkaan ole enää välttämättä sellainen pyhä rituaali kuin se on ollut aiemmille sukupolville. Lehtikirjoitukset ja asiajournalismi yleensäkin ovat vain yksi osa valtavaa mediatarjontaa, josta poimitaan itseä kiinnostavia sisältöjä sen perusteella, mikä milloinkin kiinnostaa tai huvittaa.

Jo pitkään on tiedetty, että nuorten kiinnostus sanomalehtiä kohtaan on vähentynyt. Ilmiö on myös huolestuttanut kovasti varsinkin lehtitaloja. Siksi onkin yllättävää, että aihetta ei ole juuri tutkittu. Monenlaista tilastotietoa on kyllä saatavilla pitkältäkin ajalta, mutta itse ilmiön syihin ja sanomalehden rooliin nuorten arjen mediankäytössä ei ole perehdytty. Mediatutkijat ovat olleet kiinnostuneempia – varsin aiheellisesti – uudemmasta mediasta.

Onko sanomalehdessä itsessään jotain, mikä aiheuttaa osalle nuorista hylkimisreaktion, vai onko muu media yksinkertaisesti kiinnostavampi? Entä miksi nuorten ylipäätään pitäisi enää lukea sanomalehtiä? Ja miksi niitä pitäisi yhä käyttää koulussa?

Opetuksessa olisi tärkeää hyödyntää median sisältöjä ja eri välineitä monipuolisesti. Myös oppilaita erityisesti kiinnostavat mediatekstit pitäisi ottaa opetuksessa huomioon.

Kotimaisten ja ulkomaisten tutkimusten perusteella tiedetään, että varsinkin sanomalehtien lukeminen mutta myös niiden käyttö opetuksessa voi edistää aktiivisen kansalaisuuden kannalta olennaisia taitoja ja tietoja, kuten lukutaitoa ja poliittista tietämystä. Sanomalehtien lukijoiden on myös todettu suhtautuvan myönteisesti koulunkäyntiin.

Sanomalehtien lukeminen näyttäisikin yhä olevan yhteydessä sellaiseen kulttuuriseen pääomaan, jota tarvitaan, jotta pysytään kiinni yhteisissä asioissa. Tällä perusteella sanomalehtiopetuksella on yhä oma paikkansa koulun mediakasvatuksessa.

Parhaassa tapauksessa oppilaat oivaltavat, että lehdessä esitetyt yleiset ja yhteiset asiat koskettavat heidän omaa elämäänsä. Näin voi käydä etenkin silloin, kun oppilaita rohkaistaan pohtimaan lehtitekstien herättämiä ajatuksia ja tunteita esimerkiksi erilaisten mediaseurantojen tai -päiväkirjojen avulla. Kokemuksia jaetaan luokan yhteisissä keskusteluissa.

Tutkimusten perusteella tiedetään, että sanomalehtien käyttö on usein yksittäisten opettajien vastuulla. Se on usein myös satunnaista ja yksipuolista.

Tyypillisimmillään luokkaan tuoduilla lehtileikkeillä täydennetään ja päivitetään oppikirjan tietoja. Sekin on toki tarpeen. Harvemmin koulussa kuitenkaan ohjataan ensisijaisesti tarkastelemaan mediatekstejä kriittisesti tai innostetaan osallistumaan esimerkiksi tekemällä omaa lehteä.

Aktiivisia ja osallistuvia kansalaisia ei kasvateta sillä, että sanomalehtiä viedään silloin tällöin luokkaan. Sanomalehtien kuten kaiken median käytön tulisi olla suunniteltua ja systemaattista sekä muuhun opetukseen integroitua.

Kodeilla on koulua suurempi merkitys nuoren sosiaalistamisessa sanomalehtien lukijaksi. Osa perheistä on luopunut sanomalehdestä ja saa tarvitsemansa tiedot muusta mediasta. Yhteiskuntaan voi toki kiinnittyä ja sen toimintaan osallistua monilla muillakin tavoilla kuin lehtiä lukemalla.

Sanomalehdet ovat kuitenkin yhä yhteiskunnassamme merkittävä julkisuuden areena ja etenkin paikallisten asioiden ensisijainen lähde. Nuoren lukemattomuus saattaa liittyä kodin heikkoihin valmiuksiin tarjota kulttuurista pääomaa, ja siksi on hyvä, jos lehtiin voi tutustua koulussa.

Niin sanomalehtiä kuin uudempaakin mediaa tulisi osata hyödyntää kouluissa nykyistä monipuolisemmin. Avainasemassa on opettaja, jonka suhde mediaan vaikuttaa hänen opetuksessa tekemiinsä valintoihin.

Opettajien monentasoiset mediapedagogiset taidot ja median käyttöä koskevat asenteet eivät ole seurausta pelkästään omista valinnoista vaan myös valtakunnanpolitiikasta. Mediakasvatusta käsittelevät lukuisat raportit ja komiteanmietinnöt ovat hauskaa ja avartavaa luettavaa: jo 1970-luvulta lähtien niissä on vaadittu mediakasvatuksen kiireellistä lisäämistä opettajankoulutukseen. Ei voi ainakaan sanoa, että koulutuspolitiikassa tehtäisiin liian hätiköityjä päätöksiä.

Helsingin Sanomat | hs.paakirjoitus@sanoma.fi