7.2.2011 3:00
Tänä vuonna juhlitaan suomalaisen sarjakuvan satavuotista taivalta. Monessa muussa maassa sarjakuva alkoi itää aiemmin.
Maailmanlaajuisia juhlia vietettiin vuonna 1996. Ne laskettiin amerikkalaisen sarjakuvan aluksi sovitusta R. F. Outcaultin The Yellow Kid -sarjasta, joka syntyi siis 1896.
Eurooppalaiset iskivät heti tiskiin sveitsiläisen Rodolphe Töpfferin, joka tekikin komeita sarjakuvia jo 1830-luvulla.
Ruotsissa Oskar Andersson teki sarjakuvaansa Mannen som gör vad som faller honom in vuodesta 1902.
Myös Suomessa sarjakuvan syntymäpäivää olisi voinut hivuttaa hieman aiemmaksi. Ainakin Heino Aspelin piirsi Väkevämies-sarjaa Tuulispää-lehteen vuonna 1909.
Suomalaisen sarjakuvan lähtöpisteeksi on kuitenkin valittu Ilmari Vainion Professori Itikaisen tutkimusretki, joka ilmestyi marraskuussa 1911. Se onkin tukeva merkkipaalu, sillä Professori Itikainen ilmestyi kerralla kirjana eikä lehdessä vähitellen.
Ilmari Vainio (1892–1955) julkaisi esikoisteoksensa 19-vuotiaana. Sittemmin Vainio työskenteli tullinhoitajana, maalarina, kirjailijana ja teatterilavastajana.
Hänen tuotantoonsa kuuluu muun muassa Partiopoikain käsikirja (1922), satunäytelmät Sydämen avain (1928) ja Onnen linna (1938) ja toinenkin sarjakuva-albumi, Jorva ja Tannu ennenmuinoin (1912). Itikaista ja muuta sarjakuvaa hän piirsi vielä lastenlehti Pääskyseen vuonna 1912.
Juhlavuoden kunniaksi Professori Itikaisen tutkimusretkestä ilmestyy uusi laitos, jossa Vainion piirrokset pääsevät oikeuksiinsa ensimmäistä kertaa.
Sarjakuvan alkuperäispiirrokset löytyivät WSOY:n arkistosta viime syksynä. Niistä ilmeni, että jopa ensimmäisessä painoksessa Vainion hiuksenhienot viivat olivat puuroutuneet usein mustaksi massaksi. Uusi hieno laitos osuu sangen sopivasti satavuotisjuhliin.
Professori Itikaisen tutkimusretki ulottui maailman ympäri Afrikan, Kiinan ja pohjoisnavan kautta. Meno oli vauhdikasta. Koko reissuun meni vain 48 sivua, joista jokaisella on vain yksi kuva.
Jo alkumatkasta paatin masto piti katkaista, jotta päästiin päiväntasaajan ali. Afrikassa törmättiin ihmissyöjiin. Nykymittapuulla näkemys on rasistinen.
Seikkailu muistuttaa hieman Rodolphe Töpfferin Herra Koipeliinia, joka oli ilmestynyt Suomessa kirjana 1871. Vainio on saattanut tutustua Töpfferin tuotantoon myös ranskalaisen äitinsä Marie Louise Scolastique Pérot'n välityksellä. Töpffer työskenteli ranskaksi.
Professori Itikaisen tekijän koko nimi oli Charles Edouard Ilmari Vainio. Hänen isänsä Edvard August Vainio oli maailman johtavia jäkälätutkijoita, mikä kenties näkyy Itikaisen ammatissa.
Uudessa komeassa laitoksessa on Juhani Tolvasen esipuhe ja kuvituksena on muun muassa Vainion ja WSOY:n julkaisusopimus Professori Itikaisen tutkimusretkestä.
Vainio sai kirjasta 200 markkaa, mikä vastaa nykyrahassa vähän päälle 700 euroa. Sarjakuvataiteilijoiden palkkiotaso ei ole tainnut muuttua ratkaisevasti sadassa vuodessa.
Sarjakuvauutuuksia hallitsevat tutut nimet 7.2.2011
FAKTASarjakuvaa juhlitaan näyttelyillä ja festivaaleilla 7.2.2011
Helsingin Sanomat | hs.kulttuuri@sanoma.fi