11.2.2011 3:00
En tiedä, pitikö kirjoituksen suosituista oppilaista (HS Elämä 7. 2.) olla tarkoituksella provosoiva, mutta minussa se herätti kyseenalaistavia ajatuksia. Viidesluokkalaisten mukaan ihmisestä voi tulla epäsuosittu, jos hän on erilainen kuin muut, kuuntelee "vääränlaista" musiikkia, tulee köyhästä kodista tai on vaikka ulkomaalaistaustainen. Suosittu taas on usein rikkaasta perheestä, käyttää merkkivaatteita, juo alkoholia, polttaa tupakkaa, kuuluu massaan tai on kaunis.
Minua hirvittää se, että ollakseen suosittu tai saadakseen ystäviä on ensin miellytettävä muita ulkonäöllään tai luotava niin sanottu "cool" olemus, joka ei sitten tunnukaan yhtään omalta. En myöskään käsitä, miten se, että vanhemmat ovat rikkaita, voi luoda miltei valmiin pohjan suosituksi tulemiselle, vaikka ihminen ei olisi edes mukavaa seuraa.
Massasta erottumista pelätään. Jokainen meistä on kuitenkin jotenkin erilainen, joten mikä erilaisuudessa on niin vaikeaa hyväksyä ja sulattaa? Vai voiko ihminen olla muka liian erilainen?
Helsingin Sanomat | hs.mielipide@sanoma.fi